Mitä saadaan kun yhdistetään uutisia ruuan ja energian hinnasta, dollarin arvosta, finanssikriisistä ja ilmastosta? Saadaan kuva erittäin nopeasta murroksesta, jonka vaikutuksia ei voi aliarvioida.
Tiedotusvälineet osaavat mainiosti kertoa Malagan bussionnettomuuden tapaisesta äkillisestä ja dramaattisesta yksittäisestä tapahtumasta. Ei aikaakaan, kun suomalaisia toimittajia jo oli tapahtumapaikalla ja kaikki oleellinen muutenkin tiedossa. Kuten pitääkin.
Sen sijaan seurauksiltaan erittäin laajat, mutta hitaasti ja hajanaisesti tapahtuvat asiat ovat hankalampi tapaus. Yhtenä päivänä sitä huomaa että maailma onkin ihan erilainen kuin oli vuosi sitten, mutta mitä oikein tapahtui? Siitä kun ei kerrota ylimääräisissä uutislähetyksissä, vaan pieninä paloina siellä täällä.
Jos noita paloja viime ajoilta yrittää koota yhteen, lopputulos on kummallinen möhkäle. Sitä yrittää mielessään sijoittaa johonkin takavuosilta tutuksi tulleeseen lokeroon, mutta se ei sovi mihinkään. Se näyttää aivan omanlaiseltaan. Se irvistää mörkönä päivittäisten pikku-uutisten takana ikään kuin ilmoittaen, että odottakaas vain. Kohta näette. Ja niinhän me taidamme nähdä.
Siirretään hetkeksi syrjään se tosiasia, että ilmastosta kertovat tiedot muuttuvat viikko viikolta mutta vain yhteen suuntaan. Nyt näytetään arvioitavan, että merenpinnan nousu olisi jo tällä vuosisadalla puolentoista-kahden metrin luokkaa. Jätetään tämä tieto ikään kuin taustalle odottelemaan.
Se ei nimittäin ole ainoa rakenteellinen murros. Ruokakin on käymässä vähiin.
Maailman viljavarastot ovat alimmillaan 30 vuoteen. Kolmessa vuodessa vehnän hinta on noussut 181 prosenttia. Riisin hinta on yksin tänä vuonna noussut uskomattomat 141 prosenttia. Maissi, soija ja ruokaöljy ovat ennätysluvuissa nekin.
Ihmisten peruselintarvikkeiden hinnat ovat siis räjähdysmäisessä nousussa. Tulot eivät ole. Eivät etenkään, kun polttoaineen ja muun energian hinta on sekin taivaissa.
Tavallaan nämä asiat linkittyvät toisiinsa. Intian ja Kiinan tapaisten maiden talouksien nousu nostaa niin ruuan kuin energian kysyntää ja hintoja. Takana on liuta muitakin syitä, mutta oleellista on, että sen paremmin ruuan kuin energian tuotantoa ei ole mahdollista nostaa. Ei ainakaan nopeasti eikä ehkä ollenkaan.
Tämä tarkoittaa, että köyhiltä loppuvat rahat juuri nyt. Vähätkin säästöt menevät, myytävät myydään, lapset otetaan koulusta ja jotka jaksavat, ovat menneet kaduille mellakoimaan hallitusta vastaan. Mutta ei niillä konsteilla mitään saada halpenemaan, ja vuosien ponnistelut köyhyyttä vastaan valuvat tällä hetkellä hiekkaan. Se on vuoden toistaiseksi tärkein kansainvälinen uutinen: nälkä alkaa vyöryä kuin tsunami kaikkein köyhimpien yli.
Lisäksi öljyn hinta on ylempänä kuin koskaan, ja samaan aikaan tärkeimmän valuutan dollarin arvo valuu päivä päivältä alemmas. Länsimaissa talousennusteita muutetaan kiireen vilkkaa uutta todellisuutta vastaaviksi, siis kehnommiksi.
Yhdysvaltain finanssikriisin suuruudesta ei kellään näytä olevan mitään muuta järkevää käsitystä kuin että se on suuri.
Otetaan tässä vaiheessa pakettiin mukaan vielä ilmasto: kuivuuden leviäminen, ruuan tuotannon vaikeutuminen, biopolttoaineisiin kuluva peltoala.
Näin siis käsille on saatu hyvin omituinen taloustilanne, akuutti ruoka- ja toimeentulokriisi ja ankara kiire saada aikaan tuntuvia toimia kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi ja mieluusti myös hiilidioksidin sitomiseksi.
Tämä samaan aikaan kun yritykset uudistaa YK:ta toimintakykyisemmäksi ovat epäonnistuneet, kun maailman entinen johtovaltio Yhdysvallat on käytännössä vailla uskottavaa johtoa ja kun maailmanpolitiikan palapeliä kootaan aivan uuteen uskoon Kiinan, Intian, Venäjän ja Brasilian voimin.
Tämä yhdistelmä tarkoittaa siirtymistä sellaisille vesille, joilla aiemmin ei ole edes liikuttu. Kompassineula näyttää siellä pyörivän herkästi tyhjää. Meneillään on liuta ilmiöitä, jotka ovat aivan uusia.
Aivan aluksi pitäisi yrittää tietää ja tajuta, mitä oikein tapahtuu. Se ei ole ihan helppoa.
Tiedonvälityksen ihanteena on nimittäin nyt nopeus, ihmisläheisyys, paikallisuus, yksinkertaisuus ja toiminnan kustannustietoisuus. Ne ovat hyviä ihanteita, mutta internetinkin aikana todella merkittävät asiat näyttävät yhä olevan hitaita, kansainvälisiä ja kovin mutkikkaita. Niiden seuraaminen tuppaa viemään aikaa ja resursseja, eikä kumpaakaan yleensä pahemmin ole. Niinpä vaarana on, että varsinainen todellisuus ja muutokset siellä kätkeytyvät sirpaleisiksi tiedoiksi sinne tänne. Uutisiksi, joita on vaikea jäsentää.
Ei pitäisi olla yllätys, jos sellaisesta seuraa yllätyksiä. Tässä kolumnissa esillä olleita teemoja muuten käsitellään juuri nyt Unctadin kokouksessa Ghanassa, ja Suomen presidentti on siellä yksi pääpuhujista.
Ettäkö mikä Unctad?
***
Akava kavahti, kun puheenjohtaja Matti Viljanen meni ehdottamaan Joensuun ja Lappeenrannan yliopistojen ja muutaman ammattikorkeakoulun lakkauttamista. Joensuuta koskeva perustelu oli, ettei hän osaa määritellä sen erityisalaa. Uh ja huh. Onko Akavan puheenjohtaja koskaan kuullut esimerkiksi metsästä? Siihen liittyvä osaaminen on juuri Joensuussa.