Sirniön seppätapahtumassa pääsevät niin ensikertalaiset kuin konkarit takomaan kuumaa rautaa alasimen päällä. Vasaran kilke, ahjon tuli ja kipinät luovat tunnelman, joka kiinnostaa yleisöäkin.
Kuusamolaiset Ronkaisen sisarukset Miia, 12, ja Riina, 10, pääsivät kokeilemaan kylmätaontaa harrastajaseppä Arvo Roinisen opastuksella. Lopputulos riemastutti tyttöjä, vaikka kaikki ei sormusten takomisessa ihan nappiin mennytkään. "Kukaan ei ole seppä syntyessään", Roininen lohdutti tyttöjä.
Kun ulkona paleli koleassa säässä, sisällä pajassa salolainen Reino Pitkänen pyyhki välillä hikeä silmiltään. Työskentely kuuman ahjon ääressä ja raudan takominen alasimen päällä saivat hien virtaamaan.
Sepän työkaluja Pitkänen kokeili nyt ensimmäistä kertaa. "Tämä puukkokurssi on monen vuoden haave. Damastiapuukko on kallis ostaa ja nyt saan sen itse tehtyä täällä kurssilla."
Vieressä kilkutteli vasaralla kuumaa rautaa Tuomas Tuohimaa Pudasjärveltä. Ikää pojalla on vasta 14 vuotta, mutta puukkoja hän on tehnyt kotonaan jo viisi vuotta. Niitä on ehtinyt kertyä noin 50.
Arvo Roininen sanoo harrastajaseppiä olevan Suomessa satoja. Sen sijaan ammattiseppiä on enää muutamia kymmeniä. "Muovi- ja lastulevykulttuuri on tehnyt tehtävänsä. Sepän taidoille ei ole ollut enää suurta tarvetta."
Harrastajat yrittävät olla avoimia, eikä tietoja ja taitoja pimitetä. Taontatyö vaatii harjaantumista siinä missä mikä tahansa käsillä tehtävä työ.
Takominen on osattava tehdä tarpeeksi rennosti. Työtä ei saa tehdä lihaksilla vaan vasaralla. Roinista sepän työssä viehättävät lopputuloksena syntyvät kauniit muodot.
Seppätapahtumassa kävijöitä oli naapurikuntia myöten. Sepät kiinnostavat Roinisen mukaan yleisöä.
"Pajan kilke ja kalke sekä palavan koksin tuoksu ovat nykyajan ihmiselle jotain erilaista."
Sirniössä seppiä on ollut niin kauan kuin asutustakin eli vuodesta 1680. Koskematon korpi ja pitkät etäisyydet muuhun asutukseen pakottivat kehittämään sepäntaitoa. Kaikki työ- ja tarvekalut oli valmistettava itse. Pajoissa syntyivät niin pyssyt, viikatteet, sirpit kuin puukon terätkin. Sirniöläinen Ilkka Ylisirniö muistaa sen ajan, jolloin kylän sepillä riitti töitä viikatteiden kanssa. Nyt viikatteita ei juuri enää käytetä.
Kylän ensimmäinen seppä oli 1680-luvulla Sirniönvaaralle saapunut suvun kantaisä Paavo Hyttinen. Häneltä sepäntaito on siirtynyt lukuisten sukupolvien kautta näihin päiviin saakka. Pajojen määrä on pysynyt aikain saatossa kutakuinkin samana. Nykyisin pajoja on viisi kymmenen taontapaikkaa käsittävän kyläpajan ja näytöspajan lisäksi.
Ylisirniö itsekin osaa sepän taitoja kotitarpeiksi. Takominen onnistuu hänen mukaansa vielä monilla, mutta sepän todellisia hienouksia harva enää taitaa.
Kolmipäisessä seppätapahtumassa on seppäkursseja, taontaesityksiä, tervanpolttonäytös, kullanhuuhdontaa ja ilmataonnan SM-kilpailut. Niihin on ilmoittautunut parikymmentä osallistujaa.