Merenneitoja, mustekaloja, uimareita ja monenkirjavia muita kaloja - kokonainen merenalainen maailma tempaisee katsojan mukaan seikkailuun, kuin Oulun Tähtisirkuksen nuori taiteilijajoukko astuu lavalle.
Mukana on kaikkiaan kymmenkunta aktiivista sirkuslaista sekä sirkuskoulun opettajat. Kunniaa ja mainetta keväällä Suomen Nuorisosirkusliiton Sirkusfestivaaleillakin niittänyt Meren Salaisuudet
-esitys sai alkunsa opettajien ideasta ja käsikirjoituksesta, ja roolitukseen ja tarinaan toivat oman tärkeän osansa nuoret taiteilijat.
"Kullakin esiintyjällä on omat vahvuutensa, ja ne näkyvät tässä esityksessä. Klovnikalat ovat oikeastikin iloisia ja puheliaita ja ujokala taas hieman hiljaisempi", kertoo sirkusopettaja Jenny Miettinen.
Meriseikkailusta ei vauhtia puutu. Hypyt ja temput näyttävät läheltä seurattuina todella vaikeilta ja, jopa vaarallisilta.
"Mitään vaarallista ei tehdä. Kaikki temput harjoitellaan osio kerrallaan, ja aina on opettaja mukana varmistamassa, että temput tehdään oikein ja turvallisesti", Miettinen painottaa.
Stellan Sirkuskouluna vuonna 2000 aloittaneen Oulun Tähtisirkuksen esiintyvästä ryhmästä löytyy edelleen alusta asti mukana olleita.
Jokin sirkuksessa kiehtoo niin, että pahimman murrosiänkin kuohuista selvitään yhdessä ja sirkusharrastus jatkuu. Esiintyvän ryhmän vanhin oppilas on 19-vuotias.
"Yhteensä meillä on oppilaita 56, alle kouluikäisistä aikuisiin asti", kertoo teatterisihteeri Hanna Säynäjäkangas.
"Lapsia kiinnostaa temppujen tekeminen ja ehkä myös tietynlainen vapaus, mikä sirkusharjoituksissa vallitsee. Ketään ei pakoteta mihinkään ja kukin saa tehdä sellaisia temppuja kuin itselle tuntuu sopivan."
Liikunnallisuus, temppujen tekeminen ja vauhdikkuus vetoavat myös poikiin. Yhdessä tehden opitaan olemaan erilaisten ihmisten kanssa, toimimaan ryhmässä ja purkamaan energiaa, vaikka sitten hurjilla tempuilla, mutta kontrolloidusti.
Vapaus leimaa myös harrastukseen suhtautumista; leijonankesyttäjän urasta harva haaveilee oikeasti, yhtä tosissaan ei puurreta kuin urheilu- tai tanssiharjoituksissa.
"Minusta tuntuu, ettei täällä ole kukaan tosissaan", nauraa teatterisihteeri Säynäjäkangas.
Ehkä siinä onkin osa sirkuksen viehätystä; temppuja tehdään ja harjoitellaan vain tekemisen ilosta, ja onnistumisen riemusta, ei niinkään ryppyotsaisesti harrastuksessa menestyminen päällimmäisenä mielessä.
Sirkuslaisten porukassa vilahtelee sisaruspareja, ja opettajat myöntävätkin, että sirkus on ihan perinteikkäästi perheharrastus. Erityisesti isiä ja äitejä toivotaan mukaan niihin tukitöihin, jota esitysten pystyttäminen ja temppuvälineitten roudaaminen säännöllisesti vaativat.
Klovnikaloina lavalla kimaltavat sisarukset Sofia, 13, ja Lydia Ikonomidis, 19, ovat olleet Tähtisirkuksessa mukana reilun vuoden.
Parasta juttua sirkuksessa pikkusisko Sofian on vaikea valita, sillä harrastuksesta saa hänen mielestään niin monenlaisia asioita.
"Esiintymiskokemusta, uusia temppuja, notkeutta. Ja iloa!"
"Jenny on hyvä opettaja ja ottaa huomioon myös sen, jos ei osaa tai pysty johonkin. Itsellä on ainakin korkean paikan kammo, ja joskus on vaikea luottaa toisiin joissain tempuissa, missä täytyy olla toisten varassa", Sofia Ikonomidis perustelee.
Hän voisi hyvin kuvitella tulevaisuuden ammattinsa löytyvän sirkuksesta. Notkeustemput tuntuvat omimmalta lajilta, joten käärmenaisen hommat voisivat olla juuri sopivia. Tosin nuori taiteilija myöntää, että treenausta tarvitaan. "Ihan vielä en ehkä ole käärmenainen. Sanotaanko että semmonen sisiliskonainen!"