Oulun yliopiston eläintarhassa, nykyisessä kokeellisessa yksikössä ei enää karhuja näy, ei edes sitä monelle tuttua Palle-Jooseppia.
Eläintarha ei ole enää yleisölle avoinna, eikä siellä mitään nähtävää olisikaan, sillä häkit ammottavat tyhjyyttään. Karhukopit kasvavat heinää ja hirvieläinaitauksetkin ovat nyt tyhjillään.
"Aina joskus portin takana käy ihmisiä", preparaattori Pertti Martinmäki kertoo.
"Tutkijoille tiloja kuitenkin riittää ja ulkotilat ovat myös valmiina ja nopeasti kunnostettavissa tuleville tutkimusprojekteille, tutkijatohtori Anssi Vainikka kertoo.
Tällä hetkellä kokeellisessa yksikössä tutkitaan muun muassa jokirapuja ja kenttäsirkkoja professori Raine Kortetin johdolla. Lisäksi yksikössä ylläpidetään kesykyyhkyjä ja viiriäisiä fysiologian opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Myös mikrobiologian laitos tutkii samoissa tiloissa kanoja.
Tutkimushalliin on luotu noin 300:lle Etelä-Suomessa kasvatetulle jokiravulle hyvät olosuhteet.
Halliolosuhteissa tutkitaan rapujen käyttäytymispiirteitä. "Olemme todenneet, että ravuillakin on ujoja ja rohkeita luonteita", Vainikka kertoo.
Ravut oleskelevat yksittäin lokeroissa, joissa suojapaikkana on muoviputkilo ja syötäväksi yllin kyllin porkkanaa. Käyttäytymistä on seurattu esimerkiksi mittaamalla aikaa, joka ravulta menee suojapaikasta ulostulemiseen valojen sammuttua. "Rohkeimmat lähtevät liikkeelle heti pimeyden laskeuduttua", Vainikka tietää.
Parhaillaan tutkimusryhmä on siirtymässä rapuruttotutkimukseen. Vainikka kertoo, että on olemassa rapukantoja, joilla rapuruttoa ei koskaan ole ollut.
"On myös kantoja, jotka ovat toipuneet siitä tai joilla rapurutto on useita vuosia piilevänä. Vertailemme näiden eri rapukantojen kykyä torjua loisia ja rapuruttoa aiheuttavia sieni-itiöitä", Vainikka sanoo.
Melkoisen lämpimästä huoneesta löytyy väitöskirjatutkija Petri Niemelä. "Kenttäsirkat tarvitsevat lähemmäs 30 lämpöasteen olosuhteet", Niemelä kertoo.
Kenttäsirkat ovat kotoisin Kaliforniasta. Noin 550 kenttäsirkkaa elää omassa hengittäväksi säädetyssä muovirasiassaan. Kenttäsirkoista tutkitaan muun muassa käyttäytymisen periytymistä.
Niemelällä on tiedossa jokaisen kenttäsirkan vanhemmat. "Nämä ovat tähän aiheeseen hyvä tutkimuskohde, sillä kenttäsirkat elävät vain noin 4-8 viikkoa, joten niistä ehtii nähdä useamman sukupolven", Niemelä sanoo.
Ja mitä Palle-Jooseppiin tulee, niin Ranua eläinmuseon intendentti Mari Heikkilä kertoo Palle-Joosepille kuuluvan hyvää. "22-vuotias Palle-Jooseppi on edelleen hyvissä voimissa ja voi hyvin elää vielä kolmekymppiseksikin".