Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Sir Roger Moore olisi tilanteen herra. Helsinkiläishotellin näköalatorni on täynnä hiostavaa tunkeilua, kun toimittajat ja kuvaajat piirittävät Unicefin lähettiläänä Suomessa vierailevaa Moorea.
- Haa haa haa, Moore matkii naurua tutulla baritonillaan, hymyilee kameroille ja laukaisee hiljaisuuden.
Ollakseen entinen maailman tunnetuin agentti James Bond, Moore näyttää erittäin 77-vuotiaalta ohenevassa tukassaan ja ikänäkölaseissaan. Hänen ihonsa on juuri sen värinen kuin voi odottaa mieheltä, joka on viettänyt lukemattomat lomat laskettelemalla Alpeilla. Moore ei varsinaisesti ole lihonut valkokangaspäivistään, pikemminkin hän näyttää siltä kuin olisi kääriytynyt tasaiseen toppa-asuun, jota hän kantaa laivastonsinisen pukunsa alla.
Mutta Mooren James Bond ei ollutkaan mikään supermies, vaan maneerinsa ja kuivan brittihuumorinsa joka käänteessä säilyttänyt tyylittelijä. Tuo tyyli on Moorella yhä tallella ja hän pystyy napsauttamaan sen päälle kuin autoradion.
- Olen iloinen, että sain esittää James Bondia. Ja pankkikonttorini johtaja on vielä iloisempi siitä, Moore lohkaisee kysymykseen Bond-roolin taakasta.
Sillä totuus on, että vaikka Moore on kiertänyt maailmaa YK:n lastenrahaston Unicefin lähettiläänä jo kauemmin kuin esiintynyt James Bondina, agenttina hänet kaikkialla muistetaan.
Helsingissä Moore on polkaisemassa käyntiin Unicef-kävelyä. Se on haaste, jossa koululapset keräävät rahaa Unicefille.
- Te elätte hyvin etuoikeutetussa asemassa, yhteiskunnassa, jossa voitte kääntää hanaa ja saatte vettä. Mutta miljoonien lapsien tilanne on toinen, Moore sanoo neljälle lapselle, jotka ovat päässeet tilaisuuteen esittämään kaksi kysymystä hänelle.
Ja kun Moore kertoo viidentoista vuoden aikana keräämistään kokemuksista Unicefin matkoilla, tulee selväksi, että näyttelijäntaidoille on yhä käyttöä. Moore kertoo vierailustaan salvadorilaisessa sairaalassa ja siellä näkemistään järkyttävistä lapsikohtaloista.
- Tunteet nousevat pintaan, mutta sitä ei saa näyttää ennen kuin on kotona.