Kansalaisista yli puolet haluaa keskustan seuraavaan hallitukseen. Kunnallisalan kehittämissäätiön tällä viikolla julkaisema ilmapuntaribarometri on mannaa keskustan kannattajille.
Tupailloissa hingutaan jo kovasti hallitukseen. Pohjois-Suomessa itsevarma odotus näkyy siten, että alueen harvalukuisia hallituspuolueen kansanedustajia ei tarvitse noteerata millään tavalla.
Keskustalla on kysyntää myös muiden varteenotettavien hallituspuolueiden joukossa: yli puolet kokoomuksen, perussuomalaisten ja SDP:n kannattajista näkisi keskustan mielellään hallituksessa.
Keskustan jälkeen toiseksi halutuin hallituspuolue on kokoomus 46:n ja kolmantena SDP 44 prosentin kannatuksella. Kansalaisista vain alle kolmannes haluaisi perussuomalaiset hallitukseen.
Keskusta on asemastaan tietoinen ja puolue valmistelee kaikessa rauhassa omaa ohjelmaa, joka voidaan istuttaa seuraavan hallituksen rungoksi.
Puolueiden kannatuskyselyissä kokoomus ja keskusta ovat lähes tasoissa, 20 prosentin pinnassa. Lähinnä on kysymys siitä, kumpi pääsee hallituksen muodostajaksi.
Toistaiseksi kokoomus on hallinnut media-ilmapiiriä. Puheenjohtajaksi ja pääministeriksi noussut Alexander Stubb nauttii laajaa kansansuosiota ja on hyvässä juoksussa.
Eduskuntavaalien kakkossija olisikin keskustalle pettymys.
Puolueen puheenjohtajan Juha Sipilän julkinen pohdiskelu mahdollisesta vaalipiirin vaihtamisesta Oulusta Uudellemaalle kielii siitä, että vaalikamppailusta odotetaan ennennäkemättömän tiukkaa.
Siksi keskusta aikoo tehdä kaikkensa vaalivoiton eteen. Puolue tarvitsee voittonsa varmistamiseksi kannatuksen kasvua Etelä-Suomesta suurista asutuskeskuksista.
Sipilällä uskotaan olevan äänten kartuttamiseen hyvät edellytykset, sillä hän on osoittautunut konstailemattomaksi johtajaksi, joka puhuttelee myös muita.
Pohjoisen keskustaväkeä on viime vuodet hivellyt se, että oman maakunnan mies on onnistunut niin hyvin puheenjohtajana. Pettymys on suuri, jos Sipilä lopulta päätyy vaalipiirin vaihtoon.
Keskustan keskittämispolitiikkaa vastustava ideologia on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että puolueen puheenjohtaja ottaisi hatkat ja lähtisi etelään. Vaalipiirin vaihdoksella olisi suuri symbolinen merkitys, eikä jälkivaikutus olisi välttämättä myönteinen.
Puoluetaktisista syistä Sipilän muutto etelään olisi perusteltua. Asian toinen puoli vain on, että samalla tulee pyllistäneeksi maakuntien keskustaväelle. Tämä asia selitettäneen tupailloissa parhain päin.
Puoluejohtajien vaalipiirin vaihtaminen Helsinkiin tai Uudellemaalle ei ole ennenkuulumatonta.
Ajatus perustuu siihen valitettavaan käsitykseen, että pääministerikamppailua voidaan käydä vain etelän median helmoissa. Olisi tervettä, että puoluejohtajat pyrkisivät kaikin keinoin vastustamaan politiikan pääkaupunkimaistumista.
Sipilään on asetettu pohjoisessa suuria toiveita, ja siksi olisi harmillista, jos häneen jouduttaisiin pettymään.
Toivottavasti niin ei käy, vaan Sipilä pysyy kempeleläisenä ja asettuu ehdolle puolueensa suurimmasta piiristä Pohjois-Pohjanmaalta Oulun vaalipiiristä.
Kunnallisalan kehittämissäätiön mittauksen perusteella kansalaisten silmissä siintää porvarihallitus.
Kahden suuren varaan rakentuva blokki on kuitenkin kiikkerä. Pienistä puolueista saadaan tarvittavat apupuolueet, mutta sillä on hintansa. Leveiden hartioiden politiikkaa on käytetty menestyksellisesti vaikeissa oloissa.
Toisenlaisetkin toimintamallit ovat mahdollisia. Sipilän toimitusjohtajatyylistä voi päätellä, että vähemmistöhallitus saattaisi sopia hänelle. Sote-ratkaisun kätilöinti oli tästä tyypillinen esimerkki. Tukea haettaisiin asiakohtaisesti. Silloin ei tarvitsisi hirttäytyä laajan koalition lehmänkauppoja vaativaan politikointiin.