Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksella on jäljellä puolen vuoden rasituskoe. Politiikan luonnonlakien mukaisesti hallitus happanee jo loppukautta kohti. Hallitus on selvinnyt sisäisistä ja ulkoisista kriiseistä erikoisten piruettien jälkeen. Tuore työmarkkinakaplakka näyttäisi olevan ohi, mutta sote-maakuntauudistuksessa riittää vielä painimista.
Hallituksen tapa hoitaa kriisejä ei saa korkeita tyylipisteitä. Sillä ei ole kuitenkaan väliä, sillä historian valossa vain lopputulos ratkaisee. Vaikka hallitus olisi miten epäsuosittu tahansa – kuten Sipilän hallitus on – niin vallankäytön kannalta riittää, että uudistukset runnotaan läpi ja pannaan lait voimaan.
Itkusta ja hammastenkiristelystä huolimatta Sipilän kabinetilla on yhä mahdollisuus jäädä historiaan onnistujana.
Talous on elpynyt, työttömyys on laskenut, valtiontaloutta on oikaistu ja sokerina pohjalla odottaa vuosikymmeniin merkittävin sisäpoliittinen saneeraus, jos sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen ja aluehallinnon demokratiauudistus toteutuvat.
Hallituksen piti toimia uudella tavalla, mutta lopputulos on tavanomainen. Ministereiden ja avustajien määrää karsittiin ja kansalaisille esiteltiin työskentelyä avokonttorissa. Hallitus ja eduskunta ovat kokeneet vaalikauden aikana melkoisen muodonmuutoksen. Kolmen ässän hallitus on enää kaukainen muisto. Ministeriaitiossa ovi on käynyt kuin hollituvassa. Yksi hallituspuoluekin on hajonnut.
Alkukokoonpanon 14 ministeristä on jäljellä enää yhdeksän. Tässä vaiheessa ministereitä istuu hallituksessa jo 17. Uusia kasvoja tuli siinä vaiheessa, kun tehtäviä pilkottiin. Vaihtuvuutta on aiheuttanut myös hallituspuolueen puheenjohtajan vaihto, henkilökohtaiset uravalinnat ja kierrätys.
Eduskuntakin on muuttunut. Perussuomalaisten hajoamisen seurauksena eduskuntaan tuli siniseksi tulevaisuudeksi järjestäytynyt puolue. Lisäksi on tehty muutama puolueloikka, kaksi edustajaa on perustanut oman ryhmänsä, kansanedustajia on hakeutunut muihin töihin, varasijoilta on noustu eduskuntaan ja Euroopan parlamenttiin.
Alun perin hallituspuolueilla oli 124 kansanedustajaa, mutta enemmistö on kutistunut 104:ään. Lisäksi muutamilla hallituspuolueiden kansanedustajilla on kielteinen kanta sote-maakuntauudistukseen, mikä huojuttaa hallitusta.
Hallitustrio keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa yhteensä 57 prosentin kannatuksen.
Mielipidemittauksen perusteella hallitustrio keskusta, kokoomus ja siniset saisivat nyt vain 36, 7 prosentin kannatuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että Sipilän hallituksen yhteenlaskettu kannatus on tässä vaiheessa alhaisempi kuin yhdelläkään kuudella edellisellä hallituksella. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien puoluekannatusta mittaavasta sarjasta (HS 26.10.).
Matalia lukemia selittää sinisten olematon kannatus, keskustan notkahdus – ja hallituksen politiikka.
Sipilän kabinetin suosio alittaa jopa pääministeri Esko Ahon (kesk.) 1990-luvun alun lama-ajan porvarihallituksen, joka joutui tekemään vaikeissa oloissa epämiellyttäviä ratkaisuja.
Siihen nähden Sipilän kumppaneineen on tarvinnut tehdä määrätietoisesti vain ”kipeitä leikkauksia” ja juoksuttaa hallitusohjelmaa pala kerrallaan.
Keskustaa kauhistuttaa toimitusjohtajansa tulos tai ulos -toiminta, jossa vaalituloksesta ei tarvitse huolehtia. Voi olla, että siinä sivussa Suomi kuitenkin tulee kuntoon.