Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kasvoilta näkyi evakkoeduskuntasalin istunnossa tällä viikolla ensimmäistä kertaa hänen normaalista pokeristaan poikennut ilme. Suu ei sanonut sanaakaan, mutta ilme kertoi miehen miettivän: Mitä tästä tulee?
Tuo kuva näkyi tv-ruudussa sen jälkeen kun oli tullut tieto siitä, että ulkomaalaistaustaista nuorukaista epäillään törkeästä raiskauksesta ja lapsen sukupuolisesta hyväksikäytöstä Sipilän kotikunnassa Kempeleessä.
Turvapaikanhakijat eivät ole nyt hallituksen suurin murhe. Mitä huonommiksi ajat menevät, sitä kiivaammin suomalaiset ovat äityneet tappelemaan keskenään.
Sitkeän laman oloissa luulisi olevan selvää, että vihoviimeiseksi tarvittaisiin työtaisteluja. Esimakua mahdollisesta tulevasta antaa kuitenkin Postin lakko, jolle annetaan tietysti lisäapua tukilakoin.
Posti on samassa tilanteessa kuin Finnair muutama vuosi sitten. Finnairissa leikattiin kivuliaasti vanhoja rönsyjä, mutta äsken se saattoi kertoa kaikkien aikojen parhaasta osavuosituloksestaan. Sitä tosin siivitti halpa kerosiini, mutta kuitenkin.
Saa nähdä, kauanko Finnairin myötätuuli kestää. Lentoemäntä- ja stuerttiyhdistyksestä SLSY:stä tulee nimittäin joulukuun alussa lakkoherkän AKT:n yhteisöjäsen. AKT:n hallitsemaan kuljetusketjuun tulee yksi lenkki lisää.
Osataan sitä näköjään työnantajapuolellakin. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti, että se lopettaa keskitettyjen työehtosopimusten teon ja junttaa sen oikein sääntöihinsä.
Mikä järki oli tehdä tällainen siirto, ainakaan kesken herkkien yhteiskuntasopimusneuvottelujen? Vaikka asia ei olekaan uusi, ajoitus oli äärimmäisen huono.
Macchiavellimäinen mahdollisuus on tietysti se, että Eteläranta pitää hallituksen ajamia pakkolakeja parempana vaihtoehtona kuin yhteiskuntasopimusta ja teki juuri siksi sen minkä teki. Oppositio ja ammattiyhdistysliike ovat koko ajan arvostelleet hallitusta toimimisesta Etelärannan juoksupoikana.
Jos sopimusta ei tule, hallituksen on määrä viedä pakkolait eduskunnassa maaliin. Lakiin kirjoitettu on paljon pysyvämmällä pohjalla kuin yksittäinen sopimus.
EK sai heti kaverin auto- ja kuljetusalan ammattiliitosta AKT:stä, joka ilmoitti jäävänsä pois mahdollisesta yhteiskuntasopimuksesta. AKT perusteli kantaansa juuri EK:n päätöksellä.
EK:n ja AKT:n ilmoitukset olivat jääkylmää vettä hallituksen ja ay-liikkeessä maltillisempaa linjaa vetävien niskaan. SAK:n Lauri Lyly, STTK:n Antti Palola ja Akavan Sture Fjäder ovat tehneet pitkää päivää yhteiskuntasopimuksen eteen.
AKT:n sooloilu kertoo karua kieltään ay-liikkeen rivien yhtenäisyydestä. Muut ay-pomot eivät edes yrittäneet salata närkästystään AKT:n tempusta.
Yhteiskuntasopimuksen aikaansaanti on AKT:n ilmoituksen jälkeen aiempaa epävarmempaa semminkin kun EK pitää kuljetusketjun mukaantuloa sopimuksen ehtona.
Sipilä voi hakea lohtua siitä, että kolmen puolueen hallitus on, käytyään hajoamisen partaalla soten takia, aiempaa yhtenäisempi.
Yhteiskuntasopimus on hallituksen jatkon kannalta kuitenkin elintärkeä. Jos sopimus kaatuu, hallitus joutuu runnomaan pakkolait läpi eduskunnassa. Se olisi erityisen vastenmielistä perussuomalaisille, joiden gallup-kannatus on nuupahtanut jo kymmenen prosentin pintaan.
Hallituksen horisonttia synkentää se, että perjantaina tuli tieto toisesta maahanmuuttajaan liittyvästä raiskausepäilystä. Vaikka tapaukset ovat yksittäisiä, ne lisäävät kansalaisraivoa.
Hallituksella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kiristää maahantuloa ja tiukentaa valvontaa vastaanottokeskuksissa ja niiden liepeillä. Myös maahanmuuttoasiat voivat alkaa hiertää hallituspuolueiden välejä, sillä nekin uhkaavat syödä etenkin perussuomalaisten kannatusta.
Tuskin menee paljon pieleen sanoa, että Suomi ei ole ollut näin suurissa ja monimutkaisissa vaikeuksissa sitten jatkosodan. 1990-luvun kriisi oli kova, mutta rajatumpi ja silloin tuli vielä Nokia apuun.
Tuskinpa Kempeleen mies ihan tällaista odotti pääministeriksi tullessaan.