Valtion budjettialijäämän pienentämisestä on väännetty vahvasti kättä politiikassa viime vuosina. Finanssikriisin jälkeen budjettialijäämä on jäänyt historiaamme nähden korkealle tasolle. Pidemmän aikavälin kestävyysvajeen ennustetaan lisäksi nousevan ongelmaksi.
Kuinka haastava tehtävä alijäämän pienentäminen on tällä hallituskaudella?
Yksi tapa pohtia asiaa on verrata Sipilän hallituksen tavoitetta euroalueella jo tehtyihin sopeutuksiin. Tässä vertailussa maan hallituksen tavoite näyttäytyy rajatulta. Euroalueen ongelmamaat Kreikka, Irlanti, Espanja, Portugali ja Kypros leikkaisivat perusalijäämiään tyypillisesti 6–10 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen.
Sipilän hallituksen alkuperäinen tavoite oli noin 2 prosenttiyksikköä hallituskaudella. Tällä hetkellä todellinen tavoite vaikuttaa olevan alhaisempi.
Eurokriisi on opettanut yksiselitteisesti, että alijäämien leikkaamisen lyhyen tähtäimen vaikutus on kasvua hidastava. Finanssikriisin yhteydessä negatiivinen kasvuvaikutus yllätti voimakkuudellaan, kun useat maat leikkasivat julkisia menoja samanaikaisesti.
Suomen etuna tällä hetkellä on, että muissa maissa leikkausaalto on pitkälti ohitettu. Lisäksi rahapolitiikka tukee voimakkaasti kasvu euroalueella.
Hallituksella on haasteena tasapainottaa alijäämä, mutta kyseessä on korostetusti poliittinen ongelma. Muut maat ovat jo osoittaneet, että tasapainottaminen on täysin mahdollista toteuttaa. Suomen ongelman mittakaava on pikemminkin pieni kuin suuri euroalueella jo tehtyihin ohjelmiin verrattuna.
Paljon vaikeampi kysymys on, kuinka saada Suomen pitkän aikavälin kasvupotentiaalia ylös. Millaiseen kasvuun Suomi yltää leikkausten jälkeen?
Ekonomistien vastaus on, että noin yhden prosentin kasvuun. Suomella on kaksi hidastetta, jotka nykytrendeillä pitävät kasvupotentiaalin selvästi aikaisempia vuosikymmeniä vielä alhaisempana. Nämä ovat väestön ikääntyminen ja heikko tuottavuuskehitys länsimaissa.
Pitkän aikavälin kasvupotentiaali perustuu kansantalouksissa työikäisen väestön ja tuottavuuden kasvuun.
Suomessa työikäinen väestö kasvoi 1950–2010 noin miljoonalla henkilöllä. Nyt Tilastokeskuksen ennuste vuoteen 2050 on, että työikäinen väestö ei kasvaisi ollenkaan nykytilanteesta. Potentiaalinen työntekijöiden määrä tehtaissa, kaupoissa ja työmailla ei olisi kasvamassa. Tämä rajoittaisi myös tuotannon kasvua. Väestönkasvu tapahtuisi eläkeläisissä.
Hallitus voi tehdä paljonkin väestönkasvun ja työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Pitkällä tähtäimellä kaksi keskeisintä tekijää ovat syntyvyys ja maahanmuutto. Poliittisesti etenkin maahanmuuton tietoinen kasvattaminen on ilmeisen vaikeaa. Kunnat ja kaupungit tavoittelevat Suomessa väestön kasvua, mutta valtio ei.
Pitkällä aikavälillä väestönkasvua tärkeämpi tekijä hyvinvoinnin kasvussa on ollut tuottavuuden kasvu.
Tässä asiassa törmäämme kaikista vaikeampaan ongelmaan: työn tuottavuuden kasvu on ollut viime vuosina historiallisen heikkoa sekä Suomessa että länsimaissa yleisesti.
Jopa USA:ssa tuottavuuden kasvu on ollut heikkoa. Jos Suomessa tuottavuuden kasvu oli 1960-luvulla noin viisi prosenttia vuodessa, se on ollut viime vuoden nolla ja USA:ssa noin yksi prosenttia. Tämä heijastuu suoraan BKT:n kasvuun.
Ekonomistit ovat keskustelleet kiivaasti siitä, mistä alhainen tuottavuuden kasvu johtuu. Vahvin selitys on, että maailmassa on tosiasiallinen pula isoista innovaatioista.
Vaikka teknologinen muutosvauhti voikin tuntua nopealta, se on kuitenkin historiallisessa mittakaavassa pikemminkin hidasta. Kännykkä ei kilpaile kehitysaskeleena sähkön, auton tai rautateiden keksimisen kanssa. Robotit ovat pikemminkin myöhässä kuin tulossa elämäämme liian nopeasti.
Tuottavuuden kasvu on vaikein ongelma hallituksen kannalta siksi, että Suomi ei tule ratkaisemaan länsimaiden teknologista kehitysvauhtia. Voimme ottaa lisää kiinni USA:ta, joka on tuottavuuden suhteen johtava kansantalous, mutta yleinen vauhti tulee jatkossakin hyvin todennäköisesti sieltä. Meidän täytyy toivoa, että Piilaakson insinööri keksisi jotain suurta tulevaisuudessa.
Sipilän hallituksen ongelma muistuttaa suomalaisen yritysjohtajan tilannetta. On sittenkin paljon helpompaa leikata kuin keksiä uusia kasvun lähteitä. Tämän saman ongelman kanssa kamppailevat useimmat länsimaat.
Hyvä uutinen on se, että vaikka leikkaaminen tulee olemaan kansalaisten ja poliittisten päättäjien kannalta vaikeaa, sen mittakaava on kuitenkin paljon vähäisempi kuin se, mitä olemme edellyttäneet muiden maiden aikaisemmin tekevän.
Tämä antaa uskoa siihen, että Suomi selviää tästäkin haasteesta.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.