Sata päivää vallankahvassa ollut Juha Sipilän (kesk.) hallitus ei ole päässyt odotettuun vauhtiin, vaikka alku oli ripeän toiminnan aikaa ja vaikka Sipilän määrätietoiset otteet ovat kaukana edellisen hallituksen toimintakyvyttömyydestä.
Hallitus julkaisi toukokuussa ensi töikseen leikkauslistansa. Siinä näkyi Sipilän kädenjälki. Yritysmaailman tavoin lista oli tarkasti aikataulutettu ja yksityiskohtaisempi kuin vastaavat säästöluettelot yleensä.
Kaikille kävi selväksi, millaiset kipeät leikkaukset hallitus tekee 4–6 vuodessa. Päättämättömyyden kausi tuntui olevan Suomessa ohitse.
Vauhti on alkanut hidastua. Sipilä ei ole ainakaan vielä kyennyt lunastamaan häneen kohdistuneita ehkä jopa liiallisia odotuksia. Poliittinen hoksnokka ja varsinkin johtajuus ovat jääneet kysymysmerkeiksi. Kesällä pääministeriltä ei tahtonut saada selvää vastausta mihinkään.
Yhteiskuntasopimus on yksi syy Sipilän tahmeaan alkuun. Kahteen kertaan puserrettu sopimus kariutui ensin hallitusta muodostettaessa. Astetta vakavampi toinen yritys kaatui pari viikkoa sitten.
Kun sopimustunnusteluja käytiin koko kesän, Sipilä vältteli fiksusti tekemästä neuvotteluja häiritseviä poliittisia linjauksia. Sipilä ei halunnut kuumentaa ilmapiiriä vaan halusi odottaa, mitä työmarkkinaosapuolet saavat aikaan.
Sipilä malttoi myös olla syyttämättä ketään sopimuksen kariutumisesta. Edes ammattiyhdistysliike ei saanut luunappia, vaikka olisi sellaisen ansainnutkin. Haukut jakeli elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.). Näin pääministerin keskusteluyh-
teys pysyy auki myös ay-väkeen.
Sipilä on kuitenkin tuntunut epävarmalta. Hän saattoi ensin kehua yhteiskuntasopimusta yhteiseksi asiaksi, josta jokainen suomalainen hyötyy mutta myöntää samassa, ettei sopimus kohtele tasapuolisesti kaikkia.
Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen osoittaa, että työmarkkinakentän jähmeä toimintakulttuuri taisi olla pääministerille yllätys.
Tuore pääministeri ei saanut kehitetyksi tarvittavaa painetta työmarkkinajyrien neuvottelupöytään. Niin on käynyt kyllä monelle edeltäjällekin.
Kenties Sipilä myös on alkanut aprikoida, voiko Suomea sittenkään johtaa samalla tavalla liikkeenjohdon rationaalisuudella prosessikaavioon vedoten kuin suurta yritystä.
Uusia avauksia on tulossa. Hallitus aikoo esittää keinot Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun loppuun mennessä.
Hallitus päätti jo vapauttaa kauppojen aukioloajat. Se voi olla alkusoittoa laajemmalle työsopimusla-kien uudistamiselle ja yritykselle löysyttää yleissitovuutta. Sipilän tavoite on edelleen alentaa työn hintaa tavalla tai toisella.
Muitakin haasteita on edessä. Hallituksella on edessään ensimmäinen budjettiriihi, ja pakolaiskriisi on paisumassa jättiongelmaksi sekä unioni- että kansallisella tasolla.
Sipilän kuherruskuukausi ja samaten häneen liittynyt uutuudenviehätys ovat joka tapauksessa ohi. Nyt aletaan edellyttää tuloksia. Niin pitääkin.