Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kritisoi nopeaa prosessia, jolla eduskunta joutuu käsittelemään hallituksen tiedonantoa Espanjan vakuussopimuksesta.
Kansanedustajat, Sipilä mukaan lukien, eivät olleet vielä keskiviikkona iltapäivällä päässeet ollenkaan tutustumaan vakuussopimuksen sisältöön, koska teksti oli käännöstoimistossa työn alla.
”Kyllä nyt pitäisi kunnioittaa sitä, että jokainen päätöksentekijä on ehtinyt perehtyä siihen (sopimukseen) ja ymmärtää sen, mitä nyt ollaan päättämässä. Nämä ovat vaikeita ja monimutkaisia taloudellisia asioita. Tässä pitäisi ehdottomasti olla perusteellisempi käsittely. En usko, että kaikki kansanedustajat ovat pystyneet perehtymään asiaan riittävästi.”
Eduskuntakäsittelystä hän odottaa yllätyksetöntä: hallitus jyrää sopimuksen läpi.
Sipilän mielestä Suomen ja Espanjan tiistaina saavuttama sopimus Suomen antaman pankkituen 40-prosenttisesti kattavista käteisvakuuksista on parempi kuin ei mitään.
”Ilman muuta, jos tuetaan ja tuelle saadaan vakuudet, niin se on tyhjää parempi. Mutta ennen kuin tarkemmin kommentoin haluan kyllä lukea ensin koko sopimuksen”, Sipilä toteaa ja jatkaa:
”Iso kysymys tässä sitten on se, että missään tapauksessa ei pitäisi mennä tähän Espanjan auttamiseen."
Keskustan puheenjohtaja näkee Espanjan tukemisen olevan päätös, jota on kaikkinensa erittäin vaikea perustella suomalaiselle veronmaksajalle.
”Espanjalaisten bruttoveroaste on 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin Suomen eli käytännössä he voisivat hoitaa joka vuosi yhden pankkikriisin, jos keräisivät samalla osuudella veroa bruttokansantuotteesta kuin Suomessa. Lisäksi espanjalaisten kotitalouksien keskimääräinen nettovarallisuus on kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa. Espanjassa on paljon yksityisvarallisuutta ja sitäkin kautta yksityisen rahan löytäminen pankkitukeen pitäisi olla mahdollista”, hän huomauttaa.
Sipilällä on selvä käsitys siitä, missä järjestyksessä kriisimaiden velkavastuut olisi pitänyt realisoida.
”Meillähän on esimerkki omasta pankkikriisista. Ensisijaisesti vastuun kantaa (pankin) omistaja, seuraavaksi pankin kotivaltio, sitten suuret tukkurahoittajat, tässä tapauksessa ne ovat saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja. Ja jos tämäkään ei riitä, niin sitten näiden pankkien kotivaltiot”, puheenjohtaja linjaa.
Keskustan linjan hän kiteyttää seuraavasti: ”Keskusta sanoo kyllä EU:lle ja kyllä eurolle, mutta ei millä hinnalla tahansa. Euron vakaus pitää perustua talouskuriin, mutta ei vastuiden kasvattamiseen ja liittovaltiokehitykseen.”