Maailmalla on arveltu, että Venäjän presidentti Vladimir Putin olisi tullut hulluksi. Hänen uskotaan erkaantuneen todellisuudesta Sotshin jälkihöyryissä.
Putin tuskin on menettänyt järkeään, vaan hän toimii omassa rationaalisessa maailmassaan. Ympärillä supattelee ohjeita hovi, joka pitää tiukasti kiinni saavutetuista eduistaan.
Putinin voimainpullistelu Krimin niemimaalla on sotilaallisen puhtaaksi jalostettua äärinationalismia. Siinä on pohjana samaa päihdyttävää ainetta, jota nationalistiryhmittymät tarjoilevat hieman lantratumpana ympäri Eurooppaa. Moni ääripuolue valmistautuu tekemään jytkyn toukokuun EU-vaaleissa Putinilta tutulla itseriittoisella kansallisuusvimmalla.
Putinin nationalistiseen oppiin kuuluu suojella etnisiä venäläisiä maalla, merellä ja ilmassa.
Tiistain tiedotustilaisuudessa Kremlissä Putin sanoi, että emme katsele sivusta, jos venäläisiä jossakin vainotaan. Venäjä tulkitsee kansainvälisessä oikeudessa mainitun suojeluvelvoitteen toisin kuin muut maat.
Venäjä ei kunnioita valtakunnan rajoja tai toisen valtion lakeja, kun se päättää ryhtyä puolustamaan venäläisen kansallisen vähemmistön oikeuksia jossakin maassa. Venäjä ei pyydä YK:lta apua vainottujen auttamiseksi.
Putininhallinnossa on vahva käsitys, että Krimillä ja Itä-Ukrainassa uhataan kansallisuudeltaan venäläisiä. Niinpä venäläisillä on oikeus rientää sotilaineen paikalle ja miehittää alue.
Putin ei ole uskottavasti kertonut, miten yksi slaavilainen kansa sortaa ja tukahduttaa toista Krimillä. Itäisessä Ukrainassa asuvat venäläisetkin kummastelevat uhkapuheita.
Samanlainen nationalistinen ajattelu on ajanut Euroopan pari kertaa tuhon partaalle sadan vuoden aikana. Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa.
Muistamme kuinka Hitler huolestui Tšekkoslovakian raja-alueella asustelleiden sudeettisaksalaisten turvallisuudesta 1938. Rauhanomaista ratkaisua mainostaessaan Hitler tuli valloittaneeksi itsenäisen tasavallan Krimiltä tutuin perusteluin.
Nationalistiseen sankarikertomukseen kuuluu, että joku on esittänyt pyynnön saapua pelastamaan uhatut mielellään panssaroiduilla välineillä. Avunpyyntöjä ovat historian kuluessa saaneet Hitler, Stalin, Brežnev ja nyt Putin.
Oleellista ei ole, kuka miehitykseen johtavan pyynnön esittää. Siihen riittää heppoinenkin hahmo ja pala kirjepaperia.
Helppous jotenkin hirvittää. Meilläkin eräs dosentti pitää mekkalaa venäläislasten ja -naisten epäasiallisesta kohtelusta suomalaisessa sosiaalihuollossa. Todisteita esittämättä.
Suomi on pitänyt lapsikiistoja heppoisina yhden miehen propagandaesityksinä. Ei ehkä kannattaisi.
Hölynpölyn seurauksena tantereelle on saatu ensimmäinen vainaja: totuus. Venäläismedia pitää dosentin eriskummallisia puheita asiantuntijan lausuntoina. Nationalistiseen informaatiosotaan sopivat parhaiten uskomattomat kauhukuvaelmat. Torstaina Venäjän ulkoministeriö raportoi, että venäjänkielisiä syrjitään Suomessa heidän etnisen taustansa vuoksi.
Asiantuntijoiden mukaan uusi kylmä sota on alkanut, miltei 25 vuotta edellisen päättymisen jälkeen. Ei ole.
Vuosina 1944–1991 vastakkain oli kaksi ideologiaa ja maailmanmahtia, kapitalismi ja kommunismi. Nyt sapelia kalistelee yksi öykkäriltä vaikuttava siperiantiikerinkesyttäjä. Putinationalismi on tehnyt Venäjästä uhan naapureilleen.
Kautta historian hajoavat mahdit ovat muuttuneet epävakaiksi ja niiden johtajat ovat kimmonneet kauas tosiasioiden ääreltä. Putin tietää, mitä täytyy tehdä kun mahtava menneisyys törmää heikkoihin tulevaisuuden näkymiin.
Pitää aloittaa sotatoimet ja ryhtyä syyttämään muita.
Kolumni