Kolumni

Siperia opettaa taas pe­rus­suo­ma­lai­sia

On kohtalon ivaa, että heti sen jälkeen kun perussuomalaiset olivat vyöttäneet itsensä hallituskuntoon, hallituksen pöydälle tuli juuri ne kaksi kysymystä, joista puolue oli lyönyt eniten rumpua: ensin Kreikan kolmas tukipaketti ja sitten maahanmuuttokriisi.

On kohtalon ivaa, että heti sen jälkeen kun perussuomalaiset olivat vyöttäneet itsensä hallituskuntoon, hallituksen pöydälle tuli juuri ne kaksi kysymystä, joista puolue oli lyönyt eniten rumpua: ensin Kreikan kolmas tukipaketti ja sitten maahanmuuttokriisi.

Tukipaketti vielä menetteli, ja puoluejohto pystyi antamaan meriselityksen, joka ei nostattanut kentällä ainakaan avointa kapinaa.

Toisin näyttää olevan pakolaiskriisin kanssa. Se on nostanut puoluekentällä melkoisia laineita. Ylen gallupin osoittama tyly, enää alle 11 prosentin suosio on uusi ja jääkylmä suihku puolueen niskaan. Demarimiehet näyttävät tulleen ja menneen.

Yksi gallup ei vielä kesää tee, mutta toista samanlaista gallup-antijytkyä puolue ei kestä.

Perussuomalaisten tilannetta voi verrata vuoteen 1983, jolloin edeltäjäpuolue SMP saavutti sen ajan jytkyn saamalla eduskuntaan 17 paikkaa.

SMP löi vuosia mynttiä siitä, että hallitukseen päästessään se poistaisi työttömyyden kuudessa kuukaudessa. Puolue joutui vastaamaan sanoistaan, kun hallituskumppanit Sdp ja keskusta tyrkkäsivät työministerin salkun SMP:n Urpo Leppäselle. Työttömyys ei loppunut, ja puolueen kannatus puolittui vuoden 1987 vaaleissa.

Siperia opetti tuolloin vennamolaisia ja niin se opettaa nyt perussuomalaisia. Hallituksessa joutui silloin ja joutuu nyt tekemään ikäviä päätöksiä, kovan propagandan höystämistä vaalilupauksista oli vaikea silloin ja vaikea nyt pitää kiinni ja politiikan arkirealiteetteihin oli silloin ja on nyt vain sopeuduttava.

Pakolaiskriisin ja laskevan gallupkäyrän nostattamat laineet osoittavat, että perussuomalaisilla voi olla edessään sama ongelma kuin SMP:lläkin. Sillä oli monesti suuria vaikeuksia pitää puoluerivejä koossa sisäisen kähinöinnin takia.

SMP hajosi kahtia 1972, kun osa puolueesta irtosi siitä SKYP:ksi ja sai lainmuutoksella mukaansa SMP:n riveistä valittujen, mutta siitä irtautuneiden kansanedustajien puoluetuet.

Nykyisessä hallitusohjelmassa tämäntapainen puoluetuen siirtyminen muihin suihin tukitaan. Näin perussuomalaiset varmisti kaukaa viisaasti jo hallitusneuvotteluissa, että jos puolue sattuisi hajoamaan, sen saamat runsaat puoluetuet eivät karkaisi minnekään.

SMP:ssä hallitusvastuuta seurasi ennen pitkää kannatuksen lasku. Nyt alamäki näyttää olevan vielä jyrkempää ja nopeampaa. Liu’un jatkumisen estämiseksi voi tulla houkutus räväköittää politiikkaa.

Perussuomalaisten niin sanottu peruskannatus on puolueen erään sisäisenkin arvion mukaan noin 12 prosenttia. Jos käyrä laskee siihen tai alle, hälytyskellot alkavat soida.

Nykyisistä puoluejohtajista virkaiältään vanhin Timo Soini on tähän asti pystynyt hoitamaan puolueen sisäiset väännöt eikä ole tullut vakavasti haastetuksi.

Gallupromahdus on jo sitä luokkaa, että kuiskuttelu Soinin haastamisesta saattaa alkaa.

Puolueen sisäiset paineet uhkaavat sitä paitsi vain kasvaa tästä, sillä turvapaikanhakijoita tulee koko ajan lisää ja maahantulosta koituvat käytännön ongelmat eivät ratkea hetkessä.

Kun päälle pannaan edessä olevat ikävät säästöpäätökset ja mahdolliset työmarkkinaselkkaukset, perussuomalaisten hallitushalua mitataan lähiaikoina kunnolla. Ylen gallup osoitti selvästi, että Juha Sipilän (kesk.) esittelemät pakkolait syövät suoraan perussuomalaisten kannatusta.

Soinin mantteliperijäkysymyksessäkin perussuomalaisia voisi verrata SMP:hen.

Harri Holkerin (kok.) hallituksen liikenneministeri Pekka Vennamo lähti kesken SMP:n toisen hallituskauden Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi. Vihreät oksat eivät ole enää vain hyvässä huudossa. Miten olisi suurlähettilyys?

Vennamo johti puoluetta kymmenen vuotta kun taas Soinilla tulee parin vuoden päästä täyteen jo 20 vuotta. Jos Soini mielii tehdä vielä muutakin kuin politikoida, vahdinvaihdon on tapahduttava viimeistään joko ennen seuraavia vaaleja tai heti niiden jälkeen.

Puheenjohtajahissiin ovat tyrkyllä ainakin puolustusministeri Jussi Niinistö ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho.

Paljon riippuu siitä, kasvavatko maahanmuuttovastaiset mielialat puolueessa niin paljon, että Soinin edustama populistinen linja saa väistyä halla-aholaisen fundamentalismin edestä.