Siperia ei ole entisensä, herkästi syttyvä loputon rojuaavikko, jossa paloletkujen vetäminen oli työtä ja tuskaa. Mekastavista lokkiparvista ei näy jälkeäkään, ja palotkin ovat mennyttä aikaa.
Kaupungin silmien alla oleva Botnian Kemin tehtaiden teollisuuskaatopaikka ei todellakaan ole enää lempinimensä veroinen. Pajusaaren nokalla sijaitseva kaatopaikka ei pistä silmään, sillä siitä on kasvatettu vajaat kaksikymmentä metriä korkea, vihreä suojavalli kaupungin ja tehtaan väliin. Viime vuosikymmenellä alkanut aktiivinen maisemointi on tuottanut tulosta.
"Meillä nyt näkyvä Botnian maisema oli aivan erinäköinen kuin 15 vuotta sitten, jolloin kaikki kipattiin pitkin reunuksia", Kemin yleiskaava-arkkitehti Sinikka Ulander-Rauma sanoo.
Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa, kun pykälät koventuivat ja yhtiöt joutuivat hakemaan kaatopaikoilleen luvat. "Kaupunki oli tässä hyvin tarmokas ja kun lainsäädäntö tuli avuksi, voitiin vaatia. Yhtiöt ovat noudattaneet tarkoin suunnitelmia ja kaavoja", Ulander-Rauma kehaisee yhteistyön tuloksia.
Maisema
mittapuuna
"Olemme onnistuneet aika hyvin", toteaa ympäristöasioiden ryhmäpäällikkö Veli-Antti Kivilinna Botnialta. Kukkivat rintuukset rehottavat ja puusto laakean kumpareen rinteillä kasvaa jäniksen kestäviä paikallisia lajeja.
Kaupungin eteläreunalla Stora Enson Veitsiluodon tehtailla ympäristöpäällikkö Hannu Nurmesniemi ei myöskään häpeile lopputulosta.
"Minusta meidän kaatopaikat ovat asianmukaisen näköiset ja hyvin hoidetut. Niistä ei pitäisi olla maisemahaittaa", Nurmesniemi katsoo. Rytikarin viime vuosikymmenen alussa käytöstä poistettu kaatopaikka on tosin korkea ja jyrkkä, mutta hänen mukaansa se täyttää tämänkin päivän maisemointivaatimukset.
Kivilinna ja Nurmesniemi ovat yhtä mieltä siitä, että teollisuuskaatopaikoissa on syytä olla tarkkana juuri siinä, miten ne istutetaan muuhun ympäristöön. "Ympäristövaikutukset ovat muuten vähäiset. Maisemointinäkökulma on tärkeä, mutta hoidettavissa."
Kaatopaikka syö yhä vähemmän
Kaatopaikkakulttuuri on muuttunut melkoisesti. Nykyään keräillään, lajitellaan ja lasketaan, ja jokainen kaatopaikalle kipattava kuorma menee tiedostoon. Asenteetkin ovat uudistuneet.
"Lainsäädäntö on toki viimeinen ohjenuora, mutta yritämme myös toimia fiksusti. Emme ole viimeisinä vuosikymmeninä halunneet jäädä kiinni ympäristöasioista", Kivilinna linjaa.
Hyötykäytön lisääntyminen on pienentänyt teollisuuskaatopaikkojen kuormitusta. "Kaatopaikoille loppusijoitettava jäte on vähentynyt mielettömästi", Kemin kaupungin ympäristöpäällikkö Risto Pöykiö huomauttaa.
Nurmesniemi laskeskelee, että pari kymmentä vuotta sitten kaatopaikalle kuljetettavat jätemäärät olivat kymmenkertaiset nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi puuperäinen jäte käytetään tarkkaan polttoaineena.
Kaatopaikkaluvat uudistumassa
Kaatopaikkojen vaatimukset kasvavat edelleen Euroopan unionin direktiivien myötä. Molemmissa yhtiössä on vireillä lupaprosessi, joka saattaa tuoda tiukkenevia käytäntöjä. Botniassa avataan ensi vuonna uusi kaatopaikka Kurimonhaaran toiselle puolelle Sotisaaren nokalle. Sieltä löytyy tehtaan jätteille tilaa 40 vuodeksi.
Uusilta kaatopaikoilta vaaditaan nykyään pitävät, parimetriset pohjarakenteet. Botniallakin päädyttiin uuteen kaatopaikkaan, koska nykyiseen ei kannattanut alkaa välipohjia työstämään. Siperia haluttaisiin ajaa siististi alas ja holvata se vuoteen 2015 mennessä.
Veitsiluodossa toivotaan, että ennen viimeisiä direktiivimääräyksiä rakennettu nykyinen kaatopaikka saisi jatkoa. Se on ollut tehotarkkailussa ja ulkopuolisen asiantuntijan riskianalyysi on antanut huojentavan tuloksen.
"Sen ympäristövaikutukset vesistöön vastaavat tehtaiden yhden päivän kuormitusta eli se on tosi pieni", Nurmesniemi kertoo.
Linnaskeroksi ristitty vanhakaan kaatopaikka ei ole kummitellut; sen toiminta on myös päättymässä, sillä orgaanisen aineksen hajoamisesta syntyvien kaasujen muodostuminen on lakannut.
Botniallakaan Siperia ei ole aiheuttanut epämiellyttäviä yllätyksiä. Kaatopaikkojen haltijat ovat vastuussa niistä 30 vuotta toiminnan lopettamisen jälkeen.