Ylivieska Ilmastonmuutos heijastuu metsämiesten arkeen. Talvi ei ole enää talvi ja kesä ei ole kesä - ainakaan samalla tavalla kuin ennen.
Metsäteollisuuskonserni Metsäliitossa tilanteeseen on törmätty siten, että viime kesänä pystyttiin hakkaamaan talvileimikoita, kun taas tänä talvena jouduttiin turvautumaan kesäleimikoihin vielä tammikuun puolella.
Syyt ovat yksinkertaiset: kesällä kuivuus mahdollisti talviapajille menon ja talvella puolestaan maan pehmeys ei mahdollistanut.
"Talvet ovat lyhentyneet koko 2000-luvun. Harvennusrästejä kertyy koko ajan ja paine niiden hoitamiseen lisääntyy", Metsäliiton jäsenpalvelupäällikkö Jarkko Parpala myöntää.
Koko Pohjois-Pohjanmaan metsistä puolet on nuoria kasvatusmetsiä, joista taas puolet sijaitsee turvemailla. Kun talvi ei tule, turvemaiden pohjat eivät kestä hakkuu- tai puunkorjuukalustoa.
"Puuston kasvu on kaksinkertaista verrattuna vajaan 40 vuoden takaiseen aikaan. Kasvu on tapahtunut suolla, joten puolet harvennushakkuukohteista on siellä. Raaka-aine on hyvää, mutta miten sen saa talteen", kysyy Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen metsätalousasiantuntija Pekka Kylmänen.
Aikaisempien vuosikymmenten sijoitukset soiden ojituksiin ja siten turvemaiden puuntuotantoon kantavat siis nyt hedelmää, mutta luonto jarruttaa sadonkorjuuta.
Pohjois-Suomen erityispiirteisiin kuuluu puutarjonnan keskittyminen talvikorjuukohteisiin. Ne ovat usein kaukana, eivätkä talvitiet ole ajokunnossa takavuosien malliin.
"Kantavien maiden ja teiden määrä on rajallinen", kiteyttää Metsäliiton Ylivieskan piirin piiripäällikkö Heikki Parpala. Talvileimikot löytyvät soilta ja soiden takana olevilta kangasmailta.
Metsäliitto joutuu pohtimaan ankarasti sitä, miten puunkorjuun voimavaroja saataisiin tasattua koko kalenterivuodelle.
Metsäliitto arvelee, että vallitsevia olosuhteita vastaan voi hyökätä myös muun muassa tarjoamalla hankintapuulle riittävät markkinat ja kilpailukykyisen hinnan. Energiapuun koneellinen korjuu tasaa sekin kausiluonteisuutta.
Kun turvemaiden kunnostusojitukset ja puunkorjuu nivotaan yhteen, lopputulos palvelee kaikkia. Metsäautoteiden perusparannus on yksi painopistealue.
"Osa tiestöstä on tosi surkeassa kunnossa. Hyvä, jos marjastajat pääsevät liikkumaan. Tilanne voi räjähtää käsiin", arvelee Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen metsätalousesimies Matti Moilanen.
Valtio tukee metsäautoteiden perusparannusta 50-prosenttisesti. Uusi tie saa vähemmän tukea, joten niitä rakennetaankin vähemmän.
Pengertie puolestaan maksaa noin 80 senttiä metriltä metsänomistajalle.