Kipeä ero ja sitä seurannut yksinhuoltajuus sai ruotsalaisen viihdetoimittajan Annika Sudbaum-Melinin tarttumaan kynään. Syntyi päiväkirja, jossa hermostunut ja stressaantunut äiti leväyttää luettavaksi vuoden verran kaoottista yksityiselämäänsä.
Ruotsissa tätä ei purematta nielty - kukapa nyt välittäisi lukea toimittajaäidin seksiseikkailua kovinkaan yksityiskohtaisesti. Kun sekaan heitetään vielä julkkisjuoruja, niin johan päästään mässäilemään.
Kirjan ulkoasu hätkähdyttää. Kannessa on Lauri Eriksonin ottama kuva, jossa nahkaiseen minimekkoon pukeutunut nainen pitää lasta kainalossaan - rinnastus on vähintäänkin provokatiivinen.
On aina vaikea arvioida päiväkirjamaisia tilityskirjoja eikä se oikeastaan onnistukaan arvioimatta samalla jonkun henkilön elämää. Kaunokirjallisena tuotteena kirjaa ei missään nimessä voi arvioida. Ehkä sen voisi tulkita lähinnä yhteiskunnalliseksi puheenvuoroksi.
Kirjaa lukiessa tuleekin mieleen monenlaisia lapsen ja äidin hyvin- tai pahoinvointia koskevia ajatuksia. Se kertoo kainostelematta, kuinka ei jaksaisi, vaikka on pakko jaksaa. Onko yksinhuoltajalla vaihtoehtoa? Sundbaum-Melinillä itsellään on kaitsettavanaan kolmen lapsen katras: lapsi ensimmäisestä suhteesta, lapsi toisesta suhteesta ja vieläpä ex-miehen lapsi. Eipä ole ihme, että särkylääkettä kuluu ja tuulettumaan pitää päästä. Jos äitikin on hämmennyksessä monimutkaisessa tilanteessa, niin miten mahtaakaan olla sitten lasten laita?
Kirja myös ravistelee perinteistä äitikuvaa. Tottahan se on, että äidilläkin on tarpeet. On sitten eri asia, miten ja millä tavalla niitä tyydyttää. On helpottavaa kuitenkin huomata, ettei tarvitse olla täydellinen. Sundbaum-Melin on tästä oiva esimerkki: hän on lapsiansa rakastava äiti, joka ei edes pyri peittelemään epätäydellisyyttään.
Kaiken tilityksen lomaan sujautetut kuukauden sitaatit ja laulunsanat lähinnä huvittavat.
Vuosi toimittajamamman elämää on hurjaa kiitorataa. Hän elää pikakelauksella nuoruusaikaansa. Hän pyörii rockkapakoissa ja kuolaa pitkätukkaisten nuorten miesten perään. Ihmissuhteet eivät ota onnistuakseen ja ex-mieskin on hulttio. Sitten podetaan krapulaa. Onneksi ovat lapset.