Erittäin salaiseksi merkitty asiakirja on päivätty 5.3.1940. Asia on tuttu, mutta kun alkuperäisasiakirjan tekstiä lukee ensimmäistä kertaa, kylmä ramahtelee selkäpiissä.
Konekirjoitetun asiakirjan kansilehdellä lukee käsin kirjoitettuna Za (puolesta)/Stalin. Isä aurinkoisen kynässä näyttää olleen sinistä mustetta. Kliment Voroshilov ja Anastas Mikojan ovat varmaan lainanneet hänen kynäänsä, koska heidänkin nimensä ovat sinisellä. Vjatsheslav Molotovin kynän jälki on mustaa. Kaksi muuta puolesta-nimeä on tekstattu marginaaliin mustalla.
Toveri Stalinille osoitetun asiakirjan lähettäjä on Neuvostoliiton sisäministeri Lavrenti Berija. Za on kuolemantuomio kaikkiaan 21 857 puolalaiselle. Joukkoteloituksen pysyvä symboli on Katynin metsä Smolenskin lähellä Venäjällä. Siellä tapettiin 4 421 puolalaista.
Presidentti Dmitri Medvedev määräsi äsken Venäjän valtionarkiston julkaisemaan Katyn-asiakirjat. Ne löytyvät osoitteesta www.rusarchives.ru
Sotavankeina ja leireillä on Berijan mukaan "Puolan armeijan upseereja, poliiseja ja vakoojia, puolalaisten nationalististen vastavallankumouksellisten puolueiden jäseniä, paljastettujen vastavallankumouksellisten kapinallisjärjestöjen edustajia, karkureita ja muita".
Berijan teksti muuttuu astetta hyytävämmäksi: "Jokainen heistä vain odottaa vapautumistaan voidakseen aktiivisesti liittyä neuvostovallan vastaiseen taisteluun."
Sitten paljastuu, kuinka murhaavan täsmällistä neuvostovallan kirjanpito on. Kremlin johtajien rakkaus numeroihin näkyy tässäkin!
Kun varusmiehiä ja aliupseereja ei lasketa, vankileireillä on Berijan mukaan 14 736 upseeria, virkamiestä, tilanomistajaa, poliisia, santarmia, vanginvartijaa, siirtolaista ja vakoojaa, yli 97 prosenttia heistä puolalaisia. Esimerkiksi kenraaleja, everstejä ja everstiluutnantteja on 295.
Ukrainan ja Valko-Venäjän vankiloissa on Berijan mukaan 18 632 vangittua, heistä 10 685 puolalaista. Heidätkin eritellään ammateittain.
Sitten seuraa Berijan kirjallinen niskalaukaus. "Lähtien siitä, että he kaikki ovat paatuneita, parantumattomia neuvostovallan vihollisia, Neuvostoliiton sisäministeriö pitää välttämättömänä... ottaa jutut erikoiskäsittelyyn, käyttäen niissä ankarinta rangaistusmuotoa - teloitusta ampumalla."
Seuraavaksi Berija esittää, ettei vangittuja tuoda oikeuteen, ettei heille kerrota mistä heitä syytetään, ettei heille kerrota tutkinnan päättymisestä ja ettei heille lueta tuomiota.
Neuvostoliitto piti kiinni virallisesta valheesta vuosikymmeniä. Toinen Katyn-papereiden aarre, oikea neuvostokyynisyyden maamerkki on KGB-johtaja Aleksandr Shelepinin kirje neuvostojohtaja Nikita Hrushtsheville 3.3.1959.
Kirjeen mukaan puolalaisten teloituksilla ei ole "operatiivista merkitystä eikä historiallista arvoa" neuvostovallalle. "Tuskinpa ne voivat erityisemmin kiinnostaa puolalaisia ystäviämme", Shelepin arvelee ja varoittelee, että jos operaatio paljastuisi, se voisi johtaa neuvostovaltiolle ei-toivottuihin seurauksiin.
Shelepin muistuttaa Hrushtsheville, että onhan olemassa 1944 esitetty virallinen versio, jonka mukaan saksalaismiehittäjät tappoivat puolalaiset. Tehdyn tutkimuksen tuloksista kerrottiin Shelepinin mukaan laajasti neuvosto- ja ulkomaisissa tiedotusvälineissä. Maailman julkinen mielipide kuulemma hyväksyi sen johtopäätökset!
Shelepin esittää, että on tarkoituksenmukaista tuhota kaikki asiaan liittyvät muut paperit ja säilyttää vain johtomiesten kokousasiakirjat NKP:n keskuskomitean ja neuvostohallituksen käyttöön. "Näitä asiakirjoja ei ole määrällisesti paljon ja niitä voi säilyttää erikoiskansiossa."
Nyt tämäkin kansio tuli sitten julkisuuteen. Valheella oli 60 vuoden jäljet.