Suomen innovaatiojärjestelmä on kehittynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tutkimus- ja tuotekehitysluvuissa suhteutettuna bruttokansantuotteeseen olemme maailman johtava maa. Suomessa tutkijoiden määrä työllisestä työvoimasta on OECD-maiden korkein.
Suomessa on yli 13 tutkijaa tuhatta työntekijää kohti kun vastaava luku USA:ssa on 8,08 ja EU:n keskiarvo on 5,40. Suomessa T&K-rahoitus on yritysvetoista ja painottuu siten soveltavaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Yritysten panostusosuus on 71 prosenttia ja julkisen sektorin 29 prosenttia. Julkisen sektorin T&K-panostus on tänä vuonna 1,4 miljardia euroa. Eniten valtion budjettirahaa on Tekesillä (28 prosenttia) ja yliopistoilla (27 prosenttia).
Viime vuosina tutkimuksen lisärahoitus on kanavoitunut huomattavassa määrin Tekesille ja Suomen Akatemialle erityisesti teknologiapainotteisten tutkimus- ja tuotekehitysohjelmien toteuttamiseen. Myös yliopistoille uutta rahaa on osoitettu erilaisina ohjelmina ja hankerahoina. Ohjelmat ovat lisänneet muun muassa yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä, synnyttäneet uutta tuotantoa ja työpaikkoja sekä lisänneet suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Tältä osin on onnistuttu tavoitteissa hyvin.
Meillä on hyvä ja toimiva innovaatiojärjestelmä, mutta huoli onkin niin sanotun vapaan tutkimuksen tilasta ja tulevaisuudesta Suomen yliopistoissa. Valtion vuoden 2004 talousarvioesityksen pohjalta tilanteeseen ei ole tulossa muutosta. Myönteistä on, että vuosina 2004-2007 Tekesille ja Suomen Akatemialle on tulossa huomattavaa lisäystä määrärahoihin (yli 20 prosenttia). Sen sijaan yliopistojen määrärahat kasvavat vastaavana aikana vain noin kuusi prosenttia, kun samanaikaisesti yliopistojen tutkintotavoitteet nousevat 11 prosenttia.
Yliopistoille esitetty niin sanotun. kolmannen perustehtävän eli yhteiskunnallisen palvelutehtävän osuus Oulun yliopiston kokonaismäärärahoista on noin kymmenen prosenttia. Tehtävien virallistaminen on myönteinen asia, mutta siihen tulee osoittaa erillisrahoitusta. Ensi vuoden osalta rahoitus kuitenkin otetaan yliopistolaitoksen kehyksestä.
Voimassa olevan kehittämislain määrärahalisäykset ovat käytännössä menneet lisääntyneisiin palkka- ja toimitilakustannuksiin. Lähivuosina Oulun yliopiston toimitilakustannukset nousevat merkittävästi, sillä yliopisto on joutunut rakentamaan lisää tiloja voimakkaasti kasvaneiden opiskelijamäärien vuoksi.
Yliopistojen perusrahoituksella ei juuri tutkimusta tehdä, sillä budjettirahoitus kuluu käytännössä peruskoulutuksesta huolehtimiseen ja tutkimusrahoitus on pääsääntöisesti hankittava valtion budjetin ulkopuolisista lähteistä. Tarjolla oleva tutkimusraha on voittopuolisesti tavoitetutkimukseen ja teknologiaohjelmiin liittyvää rahoitusta. Perusrahoituksen reaalinen väheneminen on pakottanut yliopistot hankkimaan tarvittavia resursseja lyhytkestoisista soveltavaan tutkimukseen painottuvasta tutkimusyhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa.
Elinkeinoelämän kanssa tehtävä yhteistyö on hyödyllistä, mutta se ei saa olla minkään yksikön ainut tapa tehdä tutkimustyötä. Ulkopuolinen tutkimusrahoitus kuluttaa aina myös yksiköiden perusvoimavaroja. Esimerkiksi Suomen Akatemian ja Tekesin päätöksillä tehtäviin hankkeisiin joudutaan kohdentamaan myös yliopistojen omia voimavaroja. Yksiköiden tulee kyetä ylläpitämään pitkäjänteistä ja laadukasta perustutkimusta.
Tutkimuksen laadusta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Suomen Akatemian rahoituspäätöksissä tutkimuksen tieteellinen laatu on aina merkitsevä tekijä, mutta Tekesin rahoituksessa merkittävässä osassa kilpailtavaa tutkimusrahoitusta tieteellinen laatu ei ole ratkaisevin tekijä rahoituspäätöksessä. Yliopistojen perustutkimuksen edellytyksistä ja laadunvarmistuksesta on huolehdittava teknologiaohjelmien lisäksi. Tieteellisen tutkimustyön tulee palvella yhteiskuntaa laajemmin kuin vain yritysten kilpailukyvyn tukemiseksi.
Jos yliopistojen perusrahoituksen kaventuminen jatkuu, on vaarana, että Suomesta tulee muiden tuottaman tiedon soveltaja ja kehittäjä ja että oma perustutkimuksemme ohentuu. Japani toimi tällä tavoin vuosikausia, mutta investoi nykyisin voimakkaasti perustutkimukseen.
USA on tieteen ja teknologian johtava maa ja sen yliopistoissa perustutkimukseen on aina panostettu voimakkaasti. Iso-Britanniassa mielellään esitellään tilastoja, joiden mukaan brittiläisten tutkijoiden tieteellisten alkuperäisartikkelien suhteellinen määrä on selvästi suurempi kuin Britannian tutkimuksen ja tuotekehityksen suhteellinen panostus maailmassa.
Yliopistojen näkeminen vain koulutuslaitoksina ja yhteiskunnan tämän päivän tarpeiden tyydyttäjänä vaarantaa yliopistojen tiede- ja sivistysyliopistoajatuksen. Koulutusinvestointien tulokset näkyvät aikaisintaan 5-6 vuoden kuluttua, mutta tieteen ja tutkimuksen tuottamat tulokset vasta vuosikymmenen tai vuosikymmenien kuluttua. Oulun yliopiston kokonaistrategiassa emme ole asettaneet sivistystä ja hyötyä vastakkain. Uskomme, että sivistysyliopisto on yhteiskunnalle hyödyllinen. Nyt yliopiston rahoituslähteet ohjaavat yliopiston toimintaa entistä enemmän hyöty-yliopiston suuntaan.
Rautaruukin entinen tutkimusjohtaja Aulis Saarinen painotti yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen merkitystä. Hän piti teollisuuden näköpiiristä tärkeänä, että yliopiston professoreilla olisi aikaa ja mahdollisuutta myös "sinisille ajatuksille".
Jos nyt panostamme vain sovelluksia lähelläolevaan ja lyhyellä aikajänteellä hyötyä tuottavaan tutkimustoimintaan, tuottaa se kyllä aluksi vaurautta, mutta tyhjentää aikaa myötä pajatson ja perusta tulevien vuosien innovaatioille puuttuu.
Lauri Lajunen