Si­ni­sa­lon pal­kit­se­mi­ses­ta ei saa uutta koi­ran­re­keä

Ylöjärveläisen Kirsi-Kaisa Sinisalon palkitseminen Oulun läänin taidepalkinnolla herättää todennäköisesti keskustelua siitä, eikö oman läänin taiteilijoista löydy enää palkittavaa.

Ylöjärveläisen Kirsi-Kaisa Sinisalon palkitseminen Oulun läänin taidepalkinnolla herättää todennäköisesti keskustelua siitä, eikö oman läänin taiteilijoista löydy enää palkittavaa.

Vuodesta 1969 jaettu Oulun läänin taidepalkinto on vain kerran aikaisemmin mennyt läänin rajojen ulkopuolelle. Vuonna 1994 palkinnon sai helsinkiläinen tanssitaiteilija Reijo Kela, jonka juuret ovat tosin syvällä Kainuussa.

Sinisalo on palkintonsa ansainnut, eikä jaossa ole mitään palkintoperiaatteiden vastaista. Taidepalkinto myönnetään "läänin taide-elämää edistäneestä suorituksesta tai toiminnasta lähinnä edellisen vuoden aikana".

Oulun läänin taidetoimikunnan puheenjohtajalla Ahti Ahosella on omakohtaista kokemusta läänin taidepalkinnon synnyttämästä kiivaasta kulttuurikeskustelusta. Ahonen oli vuonna 1984 jäsenenä Lapin läänin taidetoimikunnassa, joka palkitsi läänin taidepalkinnolla Risto Kamusen koiranrekisarjasta.

"Olen ollut aikaisemminkin tekemässä tällaisia iljettäviä päätöksiä. Turpiin tuli, että tukka lähti. En odota uutta koiranrekikeskustelua, mutta kyllähän joku taas älähtää. Ainoa uudistuva luonnonvara Suomessa on kateus."

Rekimaakarin palkitseminen synnytti siis Lapissa ainutlaatuisen kiihkeän keskustelun, jonka aloitti kirjailija Oiva Arvola. Arvola ihmetteli sitä, miten "Lapin läänin arvokkain taideteos on kenneltarhurin omaksi bisneksekseen kyhäämä koiran reki".

Lisävauhtia keskusteluun antoi sodankyläläinen kuvanveistäjä Erkki Alajärvi, joka vastavetona Kamusen palkitsemiselle ja oman taidepalkintonsa edesauttamiseksi ilmoitti suunnitelmistaan tehdä mateelle länget.

Alajärvi eli nimimerkki Aate palasi koiranrekitapauksen vielä vuotta kirjassaan Mateenlänget.

"Läänin taidetoimikunta tietysti ajattelee vainoharhaisesti, että minä tarkoitan matikalla sitä ja saaliilla taidepalkintoa tai apurahoja, että Aate olisi muka taas heitä jotenkin listimässä.

Ei ollenkaan. Tämmöinen on harhaluuloa. Matikka tosin on hiukan limainen, liukas ja kiemurtelevainen. Sen selkäranka joustaa uskomattoman paljon, myönnettäköön ja se asustelee mielellään pohjamudassa. Totta kyllä, mutta miksi sen pitäisi silti juuri Taidetoimikuntaa tarkoittaa? Ei pidä olla noin itsekeskeinen."

Ilmoita asiavirheestä