Kolumni

Si­ne­töi­kö kes­kus­tan Oulun puo­lue­ko­kous Rehnin puo­lueu­ran?

Sattuma sanelee poliitikkojenkin elämää. Matti Vanhasesta tuli Anneli Jäätteenmäen Irak-kompuroinnin seurauksena pääministeri. Harmaasta Vanhasesta on yllättäen kuoriutunut värikäs mies, josta näyttää riittävän loputtomasti lööppiaiheita.

Sattuma sanelee poliitikkojenkin elämää.

Matti Vanhasesta tuli Anneli Jäätteenmäen Irak-kompuroinnin seurauksena pääministeri. Harmaasta Vanhasesta on yllättäen kuoriutunut värikäs mies, josta näyttää riittävän loputtomasti lööppiaiheita.

Monenlaisia sattumia on tipahtanut myös keskustan liberaalisiiven kantavan voiman Olli Rehnin elämään.

Rehn saattaisi olla nyt pääministerimme, mikäli hän olisi suostunut keskustan varapuheenjohtajaksi vuoden 2002 puoluekokouksessa. Tappio Jäätteenmäelle puheenjohtajakisassa oli Rehnille sen verran kirvelevä, että hän halusi jäädyttää poliitikkouransa.

Kansanedustajana Rehnille olisi avautunut ministeripaikka Jäätteenmäen hallituksesta. Keskustan sisäpiirin katse olisi Jäätteenmäen eron aikana suuntautunut silloin Rehniin eikä Vanhaseen.

Keski-ikäinen Rehn vaikutti muutama vuosi sitten keskustan ikuiselta lupaukselta, joka julkisuudessa taisteli vahvalla tunnelatauksella ystävänsä Alpo Rusin puolesta Stasi-tutkinnassa.

Rehnin ura sai uutta tuulta purjeisiin, kun EU-komissaari Erkki Liikanen nousi Suomen Pankin johtoon. Rehn valittiin ensin pätkäkomissaariksi ja sitten uuden komission laajentumisasioista vastaavaksi komissaariksi.

Rehn on ollut yksi näkyvimmistä komissaareista. Turkin takkuiset EU-jäsenyysneuvottelut ovat työllistäneet Rehniä, joka on taiteillut tehtävässään mallikkaasti.


Mihin 44-vuotias
Olli Rehn vielä ehtiikään?

Rehnin silmissä siintää jo 2009 alkava toinen kausi komissiossa. Suomella ei ole varaa hylätä Rehniä, mikäli hän jatkossakin hoitaa hommansa hyvin. Komissaariuran jälkeen Rehnille avautuu varmasti uusia kansainvälisiä tehtäviä.

Keskustan puoluekokous viime kesänä Oulussa sinetöi sen, että Rehn ei enää haaveile keskustan puheenjohtajuudesta.

Rehnin oppipojan Mikko Alkion selkeä tappio puoluesihteerikisassa Jarmo Korhoselle osoitti, että keskusta ei valitse johtotehtäviin selkeälinjaista liberaalia. Rehnille Oulun kokous oli muistutus, että keskustan kenttä on edelleen vanhoillinen ja arvokonservatiivinen.

Kaksi kertaa puheenjohtajaksi pyrkinyt Rehn on saanut muutaman kerran omiltaan opetuksen. Rehn sai lähtöpassit vuonna 1994 keskustan varapuheenjohtajan paikalta EU-linjansa takia.

Mikäli keskusta jää ensi vaalien jälkeen oppositioon, Vanhasen puheenjohtajuuden tiimalasissa alkaa hiekka loppua. Paula Lehtomäkeä pidetään lähes itsestäänselvänä seuraajana.

Keskustan kentällä huippusuosittu ja rempseä Lehtomäki pelaakin varman päälle. Lehtomäki ei halua suututtaa ketään. Keskustan vanha konkari Seppo Kääriäinen tahdittaakin Lehtomäen askeleita kohti puheenjohtajuutta.

Lehtomäen niskaan on kasautunut paineita, että hänen pitäisi keskustan varapuheenjohtajana ottaa nykyistä näkyvämpi rooli. Lehtomäki on piiloutunut tiukasti ulkomaankauppa- ja kehitysministeriroolinsa taakse.

Mitä erityistä tai omaperäistä Lehtomäki on linjannut tai sanonut? Vaikka ihmisenä Lehtomäki ei ole väritön, hänestä uhkaa tulla poliitikkona valju. Jää nähtäväksi, millaisia sattumuksia Lehtomäen uralle vielä ehtii tipahtaa.

Jos Lehtomäki pelaa korttinsa väärin, keskustassa saatetaan haikailla Rehnin perään. Rehn ei kuitenkaan helposti vaihda Brysselin vallankammareita kotimaan tupailtoihin.

Tuomo Yli-Huttula