Suomen Pankin johto vastustaa odotetun ankarasti pääomansa leikkaushanketta. Sen johtajista Matti Louekoski ehti jo luonnehtia valtiovarainministeriön aietta konfiskaatioksi, takavarikoinniksi. Vaakalaudalla olisi niin koko keskuspankin riippumattomuus kuin arvovaltakin. Mutta kuka meistä nyt ei tappelisi kynsin hampain, jos valtiovalta uhkaisi viedä rahat?
Kansanedustajat ovat olleet niin tärkeästä asiasta kuin valvonnassaan olevan "oman pankkinsa" muhkeista varannoista lähes välinpitämättömän hiljaa. Heidän hampaidenkiristelynsä on rajoittunut Suomen Pankin osalta siihen pikkuseikkaan, mikä taho olisi sopiva - irtiottoihin taipuvaisen presidentin sijaan, jonka päätösvaltaa on yhtäkkiä pidetty vain 150-vuotisena jäänteenä - nimittämään Suomen Pankille johtajat.
Ehkä juuri tämä keskustelunpuute vaikuttaa siihen, että toisen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroosin (r.) ministerikauden alun esitys Suomen Pankin lain muuttamiseksi vaikuttaa rohkealta. Hänhän olisi valmis tuulettamaan koko hätätapauksia varten valmistautuneen instituution varustautumisperiaatteita.
Wideroosin ehdotus on ehkä syntynyt yksin, mutta se ei ole syntynyt tyhjästä. Ministeri, joka itsekin luonnehtii olevansa ministeriössään vielä kuin ekaluokkalainen, on rakentanut mielipiteensä lukemalla kannesta kanteen ja sieltä täältä useaan otteeseenkin jo huhtikuussa valtiovarainministeriölle luovutetun 110-sivuisen muistion "Suomen Pankkia koskevan lainsäädännön tarkistaminen". Kirjaseen kertyneet muistiinpanot kertovat paneutumisesta.
Kyseinen Suomen Pankki -lain tarkistustyöryhmä ehdottaa - aivan ministerin lailla - niin keskuspankin voittojen tulouttamista kokonaisuudessaan valtiolle kuin sen kantarahaston huomattavaa leikkaamistakin.
Eriävän mielipiteensä suosituksiin esittivät vain ryhmään kuuluneet Suomen Pankin edustajat. Heidän mukaansa työryhmän ehdotus purkaa pääomaa neljänneksellä romahduttaisi keskuspankin vakavaraisuuden. Työryhmän enemmistön mielestä taas Suomen Pankin pääoma kestäisi lähes kaksinkertaiset, jopa kahden miljardin euron leikkaukset.
Ministeri on vertaillut päätöstä tehdessään varsinkin muiden euromaiden toimia. Niinpä on esimerkiksi Saksa, joka on perinteisesti kaikkein tiukin rahapoliittisen riippumattomuuden puolustaja, asettanut vararahastolleen katon. Kun sammio on jo ollut täynnä, Bundesbankin kaikki voitot on tuloutettu valtiolle.
Suomen Pankin johdon mielestä kaikki muutokset pääomassa olisivat kuitenkin kestämättömiä. Erityisesti viitataan arvonmuutosten pelossa "tuulentuomaan" kahden miljardin euron valuuttavarantoon. Vaikka juuri nämä varaukset näyttävät olevan taseeseen suhteutettuna selvästi euromaiden suurimmat.
Sekä ministeri että työryhmä perustelevat pääomien leikkausta ja ylipäänsä lainmuutostarvetta sillä, että liittyminen talous- ja rahaliittoon on muuttanut maailmaa. Samalla Suomen Pankin tappioriskien arvioidaan vähentyneen huomattavasti.
Juuri vakaus oli pääargumentti sille, että devalvaatioiden Suomi halusi liittyä euroalueeseen. Mutta nytpä ei itsensä Suomen Pankin mukaan Euroopan keskuspankkijärjestelmä olisikaan muuttanut käytännössä yhtään mitään. Omien rahanvartijoidemme mielestä euro ei siis olekaan alentanut valuutta- ja korkoriskejä?
Odotammekin mielenkiinnolla EKP:n lausuntoa lähiviikkoina. Tuloksesta ehkä näkyy myös se, minkälainen lobbausvoima Suomen Pankin nykyisillä pääomilla oikein on.