Sinä talvena ei saanut syödä lunta

Nuoret sotilassoittajat katselevat itänaapuria erilaisin silmin. Venäjällä kaikki on niin suurta, että Suomi tuntuu melkein näkymättömältä.

Anni Tolvanen (takana) ei ole käynyt Moskovassa aiemmin, Karjalassa kylläkin, sillä hän on Pohjois-Karjalasta kotoisin. Kainuulaislähtöiselle Marjaana Heikkiselle Venäjän-matka oli ensimmäinen.
Anni Tolvanen (takana) ei ole käynyt Moskovassa aiemmin, Karjalassa kylläkin, sillä hän on Pohjois-Karjalasta kotoisin. Kainuulaislähtöiselle Marjaana Heikkiselle Venäjän-matka oli ensimmäinen.

"Olikohan Mihail Gorbatshov presidenttinä Neuvostoliiton aikana? Muistan miltä hän näytti ja sen, että yksi sukulaiseni omisti kumisen Gorbatshov-nuken, jolla oli iso pää. Sitä saattoi puristella. Muuten minulla ei ole Neuvostoliitosta hirveesti havaintoja."

Uutiset kertovat, että nykyinen Venäjä on monessa suhteessa aivan toinen maa verrattuna vanhaan vainoojaan, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon.

Mutta miltä kasvonsa pessyt itänaapurin pääkaupunki näyttää sellaisten ihmisten silmin, jotka eivät ehtineet tehdä kunnolla tuttavuutta vanhan vallan kanssa?

Moskovan Punaisella torilla Spasskin tornin sotilasmusiikkitapahtumassa menneellä viikolla marssineet Pohjan sotilassoittokunnan muusikot, huilisti Marjaana Heikkinen ja klarinetisti Anni Tolvanen, edustavat 1980-luvun alkuvuosina syntynyttä ikäpolvea.

Heillä ei ole ihan tarkkaa käsitystä esimerkiksi siitä, miksi itänaapurissa piti ennen vaihtaa rahaa pimeästi kadulla. Sellaiset suomalaisen turistin avainsanat kuin Berjozka (valuuttakauppa) tai Sovjetskoje Shampanskoje (neuvostoliittolainen kuohuviini) eivät kuulu sanavarastoon.

Bonuskysymys jää niin ikään avoimeksi. Minkä takia Vladimir Iljitsh Leninin aikoinaan säilöttiin mausoleumiin, jonka vieressä oululaiset marssivat nyt useita kertoja festivaalin aikana? Politiikkaa siihen tietysti liittyi.

---

Anni: Samalla tavalla kuin Kiinasta, Neuvostoliitosta minulle tulevat mieleen isot areenat. Tuhansittain ihmisiä tekee voimisteluliikkeitä yhtä aikaa.

Marjaana: Juuri sellaista mahtipontisuutta ja kaikkea hienoa. Paraateja, joissa kaikilla jalka nousee yhtä ylös ja kaikki ovat saman mittaisia, kuin samasta puusta veistettyjä. Varmaan telkkarissakin näytettiin, miten jossakin stadionilla esiintyi tuhatpäin lapsia.
Anni:
Yläasteella meidän piti tehdä esitelmä Urho Kekkosesta. Olin kopioinut presidentin kuvan jostakin kirjasta ja ajattelin värittää taustan punaiseksi, että hän erottuisi paremmin. Opettaja kuitenkin sanoi, ettei Kekkosta voinut pistää punaiselle taustalle. En minä ymmärtänyt, että asia olisi ollut jotenkin hys hys.
Marjaana:
Muistan myös Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden. Se taisi olla Neuvostoliiton aikoihin. Sinä talvena ei saanut syödä lunta.

----

Vanha sanonta "suuri maa, suuret toleranssit" tarkoitti, ettei Neuvostoliitossa kaiken tarvinnut olla timmisti kohdallaan.

Anni: Kulttuuri on tosiaan erilainen. Täällä asiat koetaan suuresti. Pienet käytännön seikat jäävät vähemmälle.
Marjaana:
Kaikki Spasskin tornin sotilasmusiikkifestivaaliin liittyvä on ollut upeaa ilotulituksineen ja tykinlaukauksineen. Massiiviset puitteet, mutta käytännön järjestelyt vähän hupsankeikkaa, ei ollenkaan loppuun asti mietittyjä, hienoja ja suunniteltuja. Järjestäjiltä myös puuttuu tietynlainen kohteliaisuus.

Anni: Pian siihen tottuu, että joo joo, mennään sinne tai tänne. Joo, joo. On opittava olemaan vähemmän suomalainen asioiden vakavuuden suhteen.

Marjaana: Kun joku sanoo, että nyt on kiire, ensimmäisenä sitä pysähtyy ja miettii, mahtaakohan ihan näin olla. Ihan ensimmäiseen kehotukseen ei välttämättä reagoi. Parempi odottaa hetki, että tietää varmasti, minne mennään ja mitä tehdään.
Anni:
Kohteliaisuutta Moskovassa edustaa se, miten kauppojen kassat meihin suhtautuvat. He hymyilevät, kun heille yrittää sanoa jotain venäjäksi.

Marjaana: Vaikkemme osaa kieltä, hirveästi he selittävät ja yrittävät auttaa. Pienessä kaupassa myyjä tulee esittelemään jäätelöitä ja muita. Ihan eri tavalla täällä ollaan kohteliaita kuin Suomessa.

----

Punainen tori on niin jumalaton halme, että pieni suomalainen soittokunta näyttää flipperin kuulalta Kremlin muurin ja Gum-tavaratalon välissä. Millaista torilla on marssia ja soittaa?


Marjaana:
Kaikista upeimmalta tuntuu, kun esitetään tuhannen soittajan joukolla Kalinkaa. Ihmiset lähtevät heti mukaan. Kohahdus, joka katsomosta kuuluu, on hieno. Semmoinen waaaoouu!

Anni: Niin erilaista kuin Suomessa. Me olemme parhaimmillaankin venäläisiin verrattuna vaitonaisia. Meillä ei helposti nousta ylös seisomaan ja ruveta tanssimaan.

Marjaana: Kokonaisuutena hieno tapahtuma, ja muut suomalaiset sotilassoittokunnathan eivät tätä ennen ole Punaiselle torille asti päässeet.
Anni:
Meillä ei silti ole ollut sellaista fiilistä, että tänne tultiin näyttämään. Venäläisillehän "joulupukin maa" kuvaa paremmin Suomea kuin että olisimme joku riskitekijä.

Marjaana: Olemme tehneet itsemme huomaamattomiksi.

Anni: Näkymätön rääpäle siellä jossakin.

Marjaana: Mauttomia ja hajuttomia.

Anni: Olemme kai varoneet niin paljon, että olemme hävinneet kartalta.

Spasskin tornin sotilasmusiikkitapahtuma järjestettiin Moskovan Punaisella torilla
5.-10. syyskuuta. Suomea edustivat Pohjan sotilassoittokunta Oulusta ja
Lapin sotilassoittokunta Rovaniemeltä.

Ilmoita asiavirheestä