Puolustusvoimat ylpeilee usein ja monesti aiheesta johtajakoulutuksellaan. Koulutusta on viime vuosina uudistettu vastaamaan aikaansa. Perinteisestä käskytyslinjasta on pyritty eroon, ja varusmieskoulutuksen mielekkyyttä on pyritty kasvattamaan.
Vaikka paljon on tehty, jotkin asiat istuvat armeijan harmaissa valitettavan sitkeässä. Tästä kertoo Kalevan tiistainen uutinen, jonka mukaan Kainuun prikaatissa epäillään kahta kantahenkilökuntaan kuuluvaa opistoupseeria virka-aseman väärinkäytöstä, suomeksi sanottuna simputuksesta. Kahta yliluutnanttia koskevien erillisten juttujen esitutkinta ja syyteharkinta ovat kesken. Heidän syyttömyytensä tai syyllisyytensä ratkeaa vasta oikeudessa.
Simputus eli alaisen nöyryytys ei ole hyväksyttävää missään oloissa eikä kenenkään tekemänä. Nollatoleranssi on simputuksessa hyvä tavoite myös esimiesasemaan nousseiden varusmiesten osalta, vaikka voi olla epärealistista odottaa heiltä täysin nuhteetonta käytöstä. Kantahenkilökunnan tilanne on toinen; sitä on koulutettu pitkälle ja sillä on suuri vastuu.
Kantahenkilöstöltä pitää edellyttää täysin moitteetonta käytöstä alaisiaan kohtaan. Vaatimustasoa vain nostaa se, että käskyihin perustuvassa organisaatiossa alaisen asema esimieheen nähden on siviilimaailmaa heikompi.
Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustusjärjestelmän peruskiviä. Armeijan johtamismenetelmien on oltava sitäkin suuremmalla syyllä linjassa muualla noudatettavien periaatteiden kanssa. Ilmiö on yhtä vastenmielinen, olipa sitten kyse sotilaiden simputuksesta tai siviilimaailman työpaikkakiusaamisesta.