Puolustusvoimat on julistanut jo pidemmän aikaa, ettei se hyväksy kiusaamista, sukupuolista häirintää eikä simputusta missään muodossa. Ilmeisesti viestiyhteydet laitoksen sisällä eivät toimi ylhäältä alas saakka, sillä palveluksessa olevien kokemukset puhuvat täysin muuta.
Puolustusvoimien Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksella teettämä tutkimus vahvistaa käsityksiä siitä, että simputuksen henki elää yhä vahvana.
Tutkimuksen mukaan joka kolmas varusmies kokee epätasa-arvoista kohtelua ja kiusatuksi tulemista. Vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista naisista peräti puolella on samanlaisia kokemuksia. Tämä kertoo, että ilmapiirissä on pahoja vinoutumia.
Puolustusvoimien johto on elänyt siinä käsityksessä, että simputus olisi vähentynyt. Ei ihme, että tutkimuksen tulos yllätti.
Työelämän tutkimuslaitoksen selvitys on kattava. Sitä varten haastateltiin 4 500 varusmiestä ja 260 vapaaehtoista asepalvelua suorittavaa naista sekä 8 093 palkollista. Vertailukohtaa puolustusvoimien palveluksessa olevien tuntoihin haettiin selvittämällä lisäksi kymmenentuhannen muulla toimialalla työskentelevän kokemuksiin.
Varusmiesten ja vapaaehtoista palvelusta suorittavien naisten kokemukset kiusaamisesta vastaavat pitkälle koulukiusaamisesta saatuja tuloksia.
Miehet kokevat, että heitä kiusataan henkilökohtaisten ominaisuuksien ja alemman sotilasarvon vuoksi. Naiset saavat kuulla sukupuolestaan ja fyysisestä kunnostaan.
Miehillä kiusaaminen laskee selvästi palvelumotivaatiota; vain 44 prosenttia kokee palvelun mielekkäänä.
Vaikka naiset joutuvat kiusatuksi miehiä useammin, heillä se ei vaikuta samalla tavalla palveluintoon. Naisista 88 prosenttia kokee armeijassa olon mielekkäänä. Naisten ja miesten kokemusten ero selittyy pitkälle sillä, että miehille armeija on pakollinen, naiset tulevat sinne omasta tahdostaan.
Sekä miesten että naisten mukaan kiusaaminen on yleisimmin nimittelyä ja epäystävällistä kohtelua. Naiset kokevat usein myös joutuvansa ryhmän ulkopuolelle tässä perinteisesti miehisessä maailmassa.
Naisista kolmannes koki sukupuolista häirintää, miehistä kuudesosa.
Palkatun henkilökunnan käsitykset työyhteisöstään ovat pitkälti samanlaisia kuin muilla työpaikoilla.
Puolustusvoimissa työskentelevät naiset ovat hieman muiden alojen naisia kriittisempiä. He ajattelevat, ettei heidän osaamistaan arvosteta.
Puolustusvoimat kuuluu niihin perinteisiin organisaatioihin, jossa muutokset tapahtuvat hitaasti.
Vapaaehtoinen asepalvelus naisille suotiin vasta vuonna 1995. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että tasa-arvon tiellä on vielä joitakin miinoja, jotka odottavat purkamista.
Tutkimus vahvistaa käsityksiä siitä, että puolustusvoimissa vallitsee edelleen miehisen maailman epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita. Ne eivät poistu itsestään, vaan vaativat puolustusvoimien johdolta tiukkoja ukaaseja.