Suomen seitsemättä ydinvoimalaa tavoitteleva Meri-Lapin Simo on toista kertaa mukana kilpailussa ydinvoimalasta. Kunnanjohtaja Esko Tavia ei kuitenkaan halua puhua kilpailusta, vaan ainoastaan osallistumisesta Fennovoiman hakuprosessiin. Hän uskoo Simon olevan paikkaa valittaessa vahvoilla.
-- Voimalan sijoittaminen Pohjois-Suomeen on energian käytön ja tarpeen, siirtolinjojen ja Ruotsin läheisyyden vuoksi perusteltua. On myös järkevää rakentaa seitsemäs reaktori uudelle paikkakunnalle eikä nykyisten voimaloiden yhteyteen, sanoi Tavia STT:lle.
Simon kunnan kiinnostus on Tavian mukaan helppo perustella. Voimala toisi useita satoja pysyviä työpaikkoja ja rakennusaikana tuhansia työpaikkoja alueelle. Eikä laitoksen verojen vaikutus kunnan talouteen ole vähäinen, totesi hän.
Meri-Lapin alueella on hyvin suuria metalliteollisuuden energiankäyttäjiä. Uusi voimala toisi toivottavasti alueelle myös lisää metalliteollisuuden investointeja, sanoi Tavia. Hän totesi luottavansa ydinvoimaan.
-- Suomalaiset ydinvoimalat ovat maailman huippua. Uutta kapasiteettia tarvitaan vuoteen 2020 mennessä 3 000-4 000 megawattia, joten lisävoimaa on rakennettava, Tavia totesi.
Fennovoimalla on Simossa selvityksiä varten tähtäimessä kolme aluetta. Ne ovat Karsikonnokka ja Laitakari, Tiuransaari ja Montajansaari. Simo on mukana sijoituspaikkahaussa jo toistamiseen. Ensimmäisen kerran sinne kaavailtiin ydinvoimaa vuonna 1973.
Kuntien nimet julki kesällä
Kaikkiaan Fennovoima tutkii noin 30 mahdollista sijoituspaikkaa eri puolilla Suomea. Syksyyn mennessä niistä 3-4 valikoituu ympäristöselvitykseen ja yksi valitaan lopulta voimalaitospaikaksi. Selvitysten kohteena olevien kuntien nimet Fennovoima on luvannut julkistaa kesällä, kun kunnalliset elimet ovat ehtineet ottaa kantaa yhtiön yhteistyötarjoukseen.
1970-luvun alussa toiminut Leo Neuvon johtama Voimalaitosaluetoimikunta ehdotti kahdeksan alueen varaamista ydinvoiman tuotantoon Loviisan ja Olkiluodon lisäksi. Vuonna 1974 luovutetussa mietinnössä ehdotetut paikkakunnat olivat Pernajan Hästö, Bromarvin Storholm, Särkisalon Niksar, Uudenkaupungin Pyhämaa, Närpiön Storskata, Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan Torsö, Himangan Korkeakari ja Simon Laitakari.
Lisäksi kolme paikkakuntaa oli varustettu maininnalla tavanomainen tai ydinvoimalaitos, jos sellainen sallitaan. Paikkakunnat olivat Virolahden Harvajaniemi, "Helsingin itäpuolinen laitos" ja Parsisen Lemlahti. Helsingin itäpuolinen voimala olisi ollut myös kaukolämpölaitos. Hanke eli suunnittelussa monia vuosia, mutta ei ole toteutunut.