Simerock järjestettiin kuluvana viikonloppuna Rovaniemellä ensimmäistä kertaa. Tai kolmatta, tai viidettä kertaa laskutavasta riippuen.
Laskutapa monimutkaistui tänä vuonna kun kaksi kertaa Rovaniemi-Rockin onnistuneesti järjestäneet henkilöt riitaantuivat keskenään ja hetken näytti, että Rovaniemellä olisi kaksi festivaalia yhtä aikaa. Miehinen kukkotappelunpoikanen kuitenkin loppui kun "helsinkiläisfestivaali" vetäytyi "paikallisten" järjestäjien voitoksi.
Sime Yliaska, sodankyläläislähtöinen festivaalipromoottori oli mukana perustamassa Rovaniemi-rockia Ounaspaviljongille ja nyt järjestäjänsä nimeä kantavaa Simerockia. Se rakennettiin napapiirin näyttelyalueelle. Kaunis Ounasjoen ranta vaihtui metsäksi ja pusikoksi ja hellesää miltei arktiseksi viimaksi.
Kaikki muu olikin sitten parempaa, suurempaa, organisoidumpaa ja pitäisikö sanoa myös potentiaalisempaa. Festivaalia on järjestetty pitkällä tähtäyksellä. Tänä vuonna rakennettiin perustat kuntoon. Metsään on vedetty viemäreitä, rakennettu sähköistyksiä, jopa uima-altaita ja saunoja.
Ennen rockfestivaalit järjestettiin talkoohengessä ja yhdistyksien kautta ja ne kasvoivat vähitellen jos kasvoivat ollenkaan.Tämän päivän festivaalit ovat suurta liiketoimintaa, elämysteollisuutta. Osaaminen ja riskinottokyky ovat kehittyneet niin paljon, että festarit voivat heti ensimmäisellä kerralla isot.
Näyttäisi siltä, että riskinotto Rovaniemellä tulee kantamaan hedelmää. Roots and River -bluesfestivaali kituutti täällä aikoinaan muutaman tuhannen kävijän voimin vuosikausia. Simerockissa kävi perjantaina 7 000 rockin ystävää ja lauantaina 10 000. Sunnuntain luvut eivät vielä sunnuntai-iltana olleet tiedossa.
Esiintyjistäkään ei ole tingitty, vaikka ulkomaalaisia artisteja ei vielä uskallettu festivaaleille tuoda. Suomalaisista bändeistä on vaikea löytää sellaista varteenotettavaa yhtyettä joka ei olisi esiintynyt viikonloppuna Simerockissa. Jopa sellaiset nostalgia-aktit kuin Dingo, Hurriganes ja Hanoi Rocks saivat hurmioituneen vastaanoton uudelta yleisöltä siinä missä Idols-voittajakin. Tai vakavat, mustaksi värjätyt miesrokkarit, joita tuntuu Suomessa riittävän.
Mutta ehkä festivaalit räjäytti ja samalla myös kiteytti jo perjantaina Lauri Tähkä ja Elonkerjuu. Yhtye kuvastaa hyvin näitä festivaaleja: nopeasti miltei tyhjästä nousseena, se täytti mainiosti suurimmankin lavan ja tarjosi ammattitaidolla elämyksiä, joita nykyihminen tuntuu kaipaavan enemmän kuin koskaan.
Simerockille voi siis ennustaa hyvää tulevaisuutta.