Vuosikymmeniä esillä ollut suunnitelma sillan rakentamisesta mantereelta Hailuotoon lienee lähempänä toteutumistaan kuin koskaan ennen. Hanke nytkähti taas eteenpäin, kun Pohjois-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi loppuviikosta yhteyttä koskevasta merialueen osayleiskaavasta tehdyt valitukset.
On mahdollista, että päätökseen haetaan vielä muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Koska valittajien perustelut eivät juuri vakuuttaneet Pohjois-Suomen hallinto-oikeutta, uusien valitusten läpimenomahdollisuudet korkeimmassa asteessa tuskin ovat erityisen vankat.
Jos uusia mutkia ei reitin varrelle nouse, vajaan kahdeksan kilometrin mittaista kiinteää yhteyttä myöten ajeltaisiin meren yli noin neljän vuoden kuluttua, siis vuonna 2021.
Nyt hylätyissä valituksissa esiin nousivat sillan ja kasvavan liikenteen tuomat mahdolliset uhat Hailuodon luonnolle sekä saaren ja mantereen väliselle merialueelle että hailuotolaiselle kulttuuriympäristölle. Ne ovatkin siltakysymyksen keskeisiä pohdinnan aiheita.
Tärkein huomioon otettava asia on kuitenkin Hailuodon asukkaiden oma tahto. Siitä ei ole epäselvyyttä.
Hailuodon valtuusto hyväksyi joulukuussa 2014 yleiskaavan, johon silta sisältyy. Päätösnumerot olivat tuolloin sillan puolesta kirkkaat 14 – 3. Myös veden takana mantereen puolella oleva Oulu näyttää kiinteälle yhteydelle vihreää.
Hailuoto on merkittävä luontokohde. Selvitystyötä siitä, millaisen muutoksen silta-pengertie voisi luonnon tilaan aiheuttaa, on tehty paljon. Kiinteä yhteys ei näytä tuovan nykytilanteeseen merkittävää muutosta.
Sama koskee Hailuodon kulttuuriympäristöä. Silta olisi valtava muutos saarelaisessa mielenmaisemassa, mutta se, muuttuisiko saari radikaalisti myös fyysiseltä maisemaltaan, on toinen asia.
Jos ajomatka Hailuodon kirkonkylältä Ouluun kestäisi siltaa myöten noin 50 minuuttia, se on työmatkalaisille edelleen paljon. Jos siis silta toisi jonkinlaisen asukasryöpsähdyksen, se todennäköisesti näkyisi selvimmin saaren lauttarannan puoleisessa päässä.
Olennaista on, että hailuotolaisen kulttuuriympäristön suojelussa päätösvalta olisi tulevaisuudessakin pitkälle hailuotolaisilla itsellään kunnan maankäytön ja kaavoituksen kautta.
Kiinteä yhteys merkitsisi hailuotolaisille kohentuvaa turvaa. Vaikka kiireisimpiä akuuttipotilaita saadaan saaresta sairaalaan tarpeen vaatiessa ilmateitse, helikopteri ei kanna mantereelta saareen paloautoja, ja vaikka poliisiauto ajaa lautalle ohi jonojen, virkavallan saanti saareen vie silti kovin pitkän ajan.
Mantereella asuvalla veronmaksajallakin on lupa kysellä lauttaliikenteen kustannusten perään. Toissa vuonna lauttaliikenne maksoi kuutisen miljoonaa euroa. Lautan vuotuisilla käyttökustannuksilla lyhennettäisiin vauhdikkaasti sillanrakennusvelkaa, jonka suuruus on haarukoitu 60 ja 70 miljoonan euron väliin.
Sillan rakentamista ei pidä enää huterin perustein viivyttää.