Oulun seudun kunnat ovat tiivis ryhmittymä. Siksi nykyistä yhtenäisempi kuntarakenne hoituisi helposti. Liittymishaluja on vain vähemmän kuin olisi aihetta.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä Oulun seutua voitaisiin haluttaessa järjestellä vastaamaan tuleviin haasteisiin todella vahvalta pohjalta. Yhteistyö auttaa jossakin määrin, mutta alueen kunnat ovat suomalaisittain ja varsinkin pohjoissuomalaisittain katsottuna niin tiivis ryhmittymä, että pitemmällekin voitaisiin ja pitäisi rohjeta edetä.
Tuore, Kuntaliiton konserniin kuuluvan Audiator-kehittämispalveluiden vertailu löysi Oulun seudun 11 kunnasta vain neljä, joilla on edessään myönteisiä näkymiä. Hailuoto, Liminka, Oulu ja Tyrnävä ovat positiivisessa kierteessä, niistäkin osa varauksin. Loput seitsemän kuntaa ovat lähivuosina jonkinasteisissa vaikeuksissa. Olisi toivottavaa, että kuntien päättäjät lukisivat selvityksen huolellisesti ja että se avaisi heidän silmiään.
Kuntia olisi 12, mutta Ylikiiminki on jo päättänyt liittyä Ouluun. Lisäksi Oulu käy lähiaikoina Yli-Iin kanssa liittymisneuvotteluja ja selvittää syvempää yhteistyötä Haukiputaan kanssa. Yli-Ii on Oululle innokas ja Haukipudas epäröivä keskustelukumppani. Muut aikovat menestyä itsellisinä, edessä olevia haasteita pelkäämättä.
Useimmilla palvelut ovatkin tänä päivänä kohtuullisessa kunnossa, mutta palvelutason säilyttäminen vaatii vastaisuudessa ponnistuksia, joiden kovuutta ei haluta nyt edes miettiä. Konsulttiselvityksessä nousi esille, että muutamassa jopa väkilukuaan kasvattavassa kunnassa menot ja tulot ovat ovat epäsuhdassa. Tämänkin luulisi antavan aihetta uudenlaiseen ajatteluun. Päättäjät näyttävät laskevan kuitenkin sen varaan, että ainakin muutama vuosi menee vielä näinkin.
Tämä odota ja katso -asenne on epäreilua ja ajattelematonta nuorimpia kuntalaisia kohtaan. Heidän on aikanaan vastattava seurauksista, kun nykyiset päättäjät haluavat tuntea olevansa itsellisiä. Juuri siitä on usein kysymys kunnanvaltuustojen ja -hallitusten päättäessä, ettei muutoksia haluta.
Toki myös monet tavalliset asukkaat haluavat kuntarakenteen säilyvän ennallaan tunnesyistä, ennen muuta siksi, että historiallinen nimi pysyy kartalla. Ilmeisen vaikeaa on oivaltaa, että paikannimet tai paikallishistoria eivät katoa mihinkään, vaikka kuntarakenne uudistuisikin.
Varsinkin ikääntyneiden kuntalaisten hoivapalvelut on turvattava jatkossakin niin, että myös muiden autettaviksi joutuvat säilyttävät ihmisarvonsa. Yhä enemmän on ihmisiä, jotka eivät voi edes teoriassa turvautua lähisukulaisten tukeen. Nykyinen työelämä hajottaa ihmiset eri puolille maata, usein myös ympäri maailmaa.
Yhtä lailla lasten päivähoidon on pysyttävä kunnossa ja opetuksen korkeatasoisena. Jos niissä jäädään jälkeen yleisestä tasosta, muuttamaan kykenevät lapsiperheet lähtevät muualle. Se syventää alas vievää kierrettä.
Kuntapäättäjien pitää jaksaa katsoa myös sitä, kuinka suuri on lisähenkilöstön tarve parin vuosikymmenen sisällä. Konsulttiselvityksessä esille nousevat tarvearviot ovat hälyttävän suuria siksi, että työvoiman niukkuus tuntuu jo nyt. Muutaman vuoden kuluttua tilanne on paljon vaikeampi. Vaikka turvauduttaisiin työvoiman tuontiinkin, koulutus ja paikallisiin oloihin totuttaminen ottaa aikansa. Lisäksi yritykset kilpailevat työvoimasta kuntien kanssa. Ja kaikki muutkin Euroopan maat harmaantuvat. Toiveikkuuden sijasta tarvitaankin määrätietoista varautumista.