Nettiyhteisö Facebook joutui perääntymään aikeestaan, joka olisi laajentanut sen oikeuksia käyttäjiensä aineistoon. Nettipalvelujen asiakkailleen asettamia ehtoja ei kannata hyväksyä pureksimatta.
Internetin yhteisöpalvelu Facebook on kerännyt muutamassa vuodessa runsaat parisataa miljoonaa käyttäjää. He voivat vaihtaa ohjelman avulla kätevästi kuulumisiaan ja esimerkiksi ladata muiden nähtäväksi valokuviaan tai videoitaan. Palvelussa voi liikkua matalalla profiililla tai avoimemmin tietojaan ja kuulumisiaan muille paljastaen.
Palvelusta voi myös erota, mutta jos yrityksen helmikuun alussa julkistamat uudet käyttäjäehdot olisivat tulleet voimaan, Facebook ei olisi enää päästänytkään lähtijää irti otteestaan. Yritys aikoi jättää käyttäjäehdoista pois kohdan, jonka mukaan käyttäjän tiedot poistetaan, jos hän lakkauttaa tilinsä. Aineiston oikeudet olisivat jääneet Facebookille. Muutosta oltiin tuomassa käytäntöön siitäkin huolimatta, että vanhat käyttäjät eivät olleet sellaista jäseneksi tullessaan hyväksyneet.
Kun asiasta nousi julkinen meteli, yritys perääntyi muutoksesta - kertomansa mukaan toistaiseksi.
Pöly on laskeutunut ainakin hetkeksi, mutta pääteema eli käyttäjiä koskevien tietojen keruu ja käyttäjien seuranta internetissä on aihe, jossa sopivien käytäntöjen ja lakien rajoja koetellaan kiihtyvään tahtiin. Esimerkiksi Facebook voi nytkin voimassa olevien käyttäjäehtojen perusteella muun muassa käyttää, kopioida ja jakaa käyttäjien palveluun lataamaa aineistoa missä tahansa Facebookiin liittyvässä yhteydessä - esimerkiksi mainoksissa siitäkin huolimatta, että tekijänoikeudet vaikkapa valokuvaan ovat sen lataajalla.
Jo pitkään tietoja käyttäjien tekemistä hauista on koonnut hakupalvelu Google. Se tallentaa hakuohjelman käyttäjien tietokoneiden niin sanotut ip-osoitteet tätä nykyä yhdeksän kuukauden ajan. Ip-osoitteiden avulla on mahdollista monissa tapauksissa selvittää, miltä koneelta jokin haku on tehty. Näin Googlen on mahdollista saada melko hyvä kuva yksittäisten ihmisten kiinnostuksen kohteista.
Käyttäjien olisi nykyistä paremmin syytä olla perillä siitä, millaisiin asioihin he suostuvat lähtiessään mukaan netin palveluihin. Usein he saavat liittyessään eteensä pitkän käyttäjäehtoselostuksen, joka ruksaamalla hyväksytään tai hylätään. Ongelma on, että harva lukee ehdot. Normaali käytäntö on ruksata hyväksyntä, jos palvelun tarjoaja on yritys, jolla on kohtuullinenkaan maine. Yleensä se on turvallista, mutta ongelmia voi olla tunnetuillakin palveluilla, kuten Facebook-tapaus kertoo.
Netin normaalikäyttäjien onni on, että internetiin on syntynyt yhteisöjä, jotka aktiivisesti seuraavat käyttäjäehtojen sisältöjä ja valistavat epäkohdista.
Yleinen asiantuntijakäsitys on, että suuret nettifirmat ovat keränneet paljon enemmän tietoa kuin mitä ne toistaiseksi hyödyntävät. Tekniikka tehostaa asioita mutta se myös synnyttää ilmiöitä, jotka aikaisemmin ovat olleet mahdottomia. Niinpä ihmisten seuranta on kännyköiden ja internetin kaudella muuttumassa maailmanlaajuiseksi mahdollisuudeksi.
Laeistakaan ei ole hyötyä, jos ihminen omalla päätöksellään oikeuksiaan pois. Esimerkiksi kauppojen bonus-kortteja käyttävä asiakaskin on pientä hyvitystä vastaan luopunut osasta tietosuojaansa.
Internet ja verkkoyhteyksien maailma tarjoaa kuluttajille yhä laajenevan valikoiman kiinnostavan tuntuisia palveluja. Kaikkeen uuteen kivaan ei vastedeskään kannata sokkona lähteä mukaan. Yksityisyyttään täytyy niin halutessaan voida suojata myös nettikaudella.