Lasten mediasuojelun asiantuntijat eivät täysin hyväksy Oulussa ja useissa muissa kaupungeissa käytettävää Taikalamppu-menetelmää riittävän lastensuojelullisena lasten kasvatuksessa.
Taikalampussa lapset oppivat elokuvatuotantoa ja ymmärtämään sen käyttämiä ratkaisumalleja tekemällä omia lyhytelokuvia. Tekemällä itse elokuvia lapset ja nuoret oppivat katsomaan mediaa kriittisemmin.
Menetelmän arvostelijoiden mielestä pienten lasten ei ole tarpeellista osata tehdä elokuvia, sillä se ei välttämättä auta lasta suojaamaan itseään väkivaltamedialta. Taikalamppu-menetelmän kehittäjät ovat päinvastaista mieltä.
Viime vuonna lähes tuhat lasta sai Oulun Nuoriso- ja kulttuurikeskus Nukun elokuvakoulussa mediakasvatusta Taikalamppu-menetelmällä.
Väkivallalta ei välty
Elokuvaohjaaja Markku Pölönen on todennut, että henkilö tulee immuuniksi halpahintaiselle roskaelokuvalle, jos hän itse osallistuu elokuvan tekemiseen ja joutuu pohtimaan, miksi tiettyjä elokuvallisia valintoja on tehty.
Pölösen esittämä periaate toimii myös taikalamppuajattelun taustalla. Lasten mediapelkoja tutkinut lastenpsykologi, psykoterapeutti Riitta Martsola on toista mieltä.
"Elokuvia tekemällä lapsi oppii eri työvaiheita, mutta ei välttämättä suojaamaan itseään medialta", Martsola sanoo.
Martsolan mukaan lapsi voi ahdistua pahasta vaikka hän tietäisi, että kysymys on vain elokuvantekijän tekemistä valinnoista. Hän korostaa, että pieni lapsi ei vielä kykene yhdistämään näitä asioita toisiinsa, jolloin väkivaltaa ei opita katselemaan eri tavalla. Järkyttäviin katsomiskokemuksiin on vaikea varautua ennalta.
Nukun kulttuurituottaja Katri Laiho puolustaa menetelmää Oulun yliopistoon laatimassaan gradussa.
"Väkivalta on esillä kuitenkin koko ajan monessa eri mediassa, siltä ei voi välttyä. Mutta sitä voi oppia katselemaan kriittisten silmälasien läpi, ja näin vähentää väkivallan näkemisestä syntyvää ahdistumista", Laiho päättelee.
Ajattelua, oivallusta
Nuorten Taikalamppu-työpajoissa tarinoiden teemoina ovat olleet muun muassa väkivalta, kuolema ja aikuisten sekä muiden auktoriteettien suhde nuoriin.
"Työpajoissa tulee esiin todella voimakkaasti, jos joillakin lapsilla on jokin väkivaltainen juttu. He ajavat sitä väkisin tarinaan", kertoo Laiho.
Taikalamppu-menetelmässä opettajan tehtävä on kysyä, miksi tarina on tärkeä ja mitä oppilaat tahtovat kertoa sen avulla. Opettaja voi tiedustella, miksi elokuvassa pitää lapsen mielestä näyttää väkivaltaa tai verta.
Tarkoitus ei siis ole kieltää tai tuomita tarinaa hyväksi tai huonoksi, vaan opettaa lapsia ajattelemaan ja oivaltamaan. Riitta Martsolan mukaan väkivallan käsittelyn ei saa olla pelkkää traumaattisen kokemuksen toistoa tai jäljittelyä.
"Lasten leikkejä seuraamalla voi joskus nähdä traumatisoituneen lapsen toistavan pakonomaisesti jotain tiettyä toimintaa. Se on lapsen tapa hakea vastausta ahdistaviin kysymyksiin", Martsola sanoo.