Kun kaupungin talous menee jyrkkää alamäkeä, kulttuuri istuu ensimmäisessä liukurissa, ottaa vastaan pahimmat sivallukset ja kipeimmän leikkurikäsittelyn.
Kemissäkin kulttuuri on saanut tuntea, ettei se kuulu peruspalveluihin ja viimeisiin säästettäviin. Kaupungin kulttuuri viettää 240-vuotisjuhlia karuissa oloissa, mutta riemumielin ja parempaan uskoen.
Painitermein Kemin kulttuuri on nyt lähes sillassa, ja selättäjiä on päällä enemmän kuin yksi.
"Suurin vääntäjistä on kuntatalous. Tällaisena lama-aikana ei ole trendikästä tehdä kulttuuria, vaikka valtionosuudet kulttuurille ovat nousseet huomattavasti", kulttuuriasiainlautakunnan puheenjohtaja Kari Luokkala toteaa.
Kulttuuriväki on sitoutunut ensi vuonnakin tiukkoihin raameihin ja lisähöyläykseen; nyt on pölkyllä Hepolan sivukirjasto. Noilla raameilla pysytään nipin napin hengissä, sillä taidelaitosten kasvavat valtionosuudetkin hujahtavat kaupungin pohjattomaan kassaan. Tapahtumarintamalla on edelleen köyhää: taiteiden yö saa odottaa lihavampia vuosia.
Kirkkauden kruunu
"Ensi vuoden sarjakuvapäiville yritetään kuitenkin puristaa 15 000 euron tuki, koska se ei muuten näytä pysyvän hengissä", kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö lupailee.
Päätökset tosin puuttuvat, eikä Luokkala uskalla lupailla kuin niukkuutta ensi vuodellekin. Tapahtumat ovat tällä hetkellä pitkälle muiden kuin kaupungin varassa.
"Ihmeellistä kyllä suurin osa valtuutetuistakin on kaduilla kysellyt taiteiden yön tai muiden happeningien perään. Kiinnostusta siis on, mutta senttiäkään eivät ole antamassa", Luokkala heittää.
Käyhkö myöntää, että vuodet ovat olleet karuja ja leikkaukset jyrkkiä. "Kaikki on höylätty taidelaitoksilta pois korkoineen. Enää ei ole varaa vähentää mistään", hän korostaa. Museoita pyöritetäänkin naapurikaupunkeja halvemmalla.
Kulttuuriväen perustelut henkisen maanviljelyn tervehdyttävästä merkityksestä ja sijoitettujen eurojen poikimisesta eivät ole langenneet otolliseen maaperään. Pysyminen budjeteissakaan ei ole tuonut bonuksia.
"Kilteille ei valitettavasti ole luvassa taivasosuutta. Mutta mitä enemmän me kärsimme, sen kirkkaamman kruunun saamme. Ja onhan henkinen pääoma sentään jotakin muuta kuin sileät setelit", kulttuuritoimenjohtaja ironisoi.
Kulttuurimaine kestää
Rahapula ei sentään ole kokonaan rapauttanut Kemin kulttuurikaupungin mainetta, Käyhkö ja Luokkala näkevät. Naapureihin verrattuna kunnallista tarjontaa on hyvin: teatteri pelaa, museot toimivat ja kuvataiteilijatkin pääsivät Paattiosta Pajusaaren koululle. Omaehtoisessakin kulttuuritoiminnassa on kohtuullisesti virtaa, vaikka kaupungin tyhjä kukkaro heijastuu väistämättä myös siihen energisyyteen.
"Tässä juhlassa ei ole surureunuksia, vaan vaaleanpunaiset reunukset. Kyllä tämä aivan selkeä riemujuhla on. Meidän kaikkien on nähtävä vaikeiden aikojen yli", Käyhkö sanoo ja vakuuttaa, ettei ole optimisti viran puolesta.
Luokkalakin uskoo kituvuosien päättyvän aikanaan. "Kaupungin rahoituksen lisäys kulttuurille tulee olemaan kaupunkilaisten tahto."