Helsinki
Keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen torstaina julkistettu kirja Sillanrakentaja on sekoitus puolueen johtajakamppailua käsittelevää päiväkirjaa, aatteellista julistusta ja kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä yhteiskuntaelämän eri lohkoilta. Varsinainen vaalikirja se ei ole, eikä siinä edes käydä poliittisten vastustajien kimppuun.
Jäätteenmäki kertoo yllättävänkin avoimesti omasta arkuudestaan ja epävarmuudestaan puolueen puheenjohtajuuteen johtaneilla politiikan tikkailla. Hän tunnustaa, ettei olisi lähtenyt talvella 2000 tavoittelemaan vakinaista puheenjohtajan paikkaa. Suhtautuminen ehdokkuuteen Harvardiin lähdössä olleen Esko Ahon sijaiseksi oli sekin aluksi penseää.
Jäätteenmäki kirjoittaa pitäneensä eduskuntaryhmän varapuheenjohtajuutta itselleen sopivana tehtävänä. Alkusysäyksen sijaisjohtajuuteen antoi kuitenkin kotipiirin Etelä-Pohjanmaan yksimielinen tuki.
- Vuoden pestiä lähdin tavoittelemaan, siinäkin aluksi vähän kokeilumielellä. Sitten huomasin, että ihmisen kokoinen hommahan tämä puolueen johtaminenkin on. Se antoi itseluottamusta lähteä mukaan varsinaiseen puheenjohtajakilpaan.
Sijaispuheenjohtajuuden ja sen jälkeen Ahon seuraajan paikan tavoittelusta kertovat merkinnät kertovat puheiden pitoon ja valintatilanteisiin liittyneestä jännittämisestä. Inhimillisiä ovat kirjassa myös tiedotusvälineisiin suunnatut näpäytykset, kun ne pitivät sijaiskamppailussa silloista varapuheenjohtajaa Maria Kaisa Aulaa ennakkosuosikkina.
Välillä Jäätteenmäki itsekin tuskaili, onko yrityksessä mitään järkeä. 17 keskustan kansanedustajaa ja naisjärjestö liputtivat Aulan puolesta.
- Ainoa mahdollisuuteni oli koukata niin sanotusti kansan kautta.
Kenttäväki nosti hänet Kuopiossa ohi Aulan. Jäätteenmäen lähtökohdat sijaisjohtajana vuonna 2000 eivät olleet hänen mielestään kovin hääppöiset. Vaikka asia kerrotaan kirjassa etupäässä lehtijuttuja lainaten, ei Jäätteenmäki kuulunut valinnan jälkeenkään keskustan silloisen johdon tai eduskuntaryhmän suosikkeihin.
- Jos koko ajan olisin miettinyt kampittajia, ystäviä ja vihollisia, eihän työstä olisi tullut mitään. Päätin olla erityisen ystävällinen niille, jotka eivät minua tehtävään halunneet, Jäätteenmäki kuvaa selviytymisstrategiaansa.
Jäätteenmäki myönsi torstaina kirjansa julkistamistilaisuudessa, etteivät hänen suhteensa Ahoonkaan olleet hyvät. Ilmassa oli jännitystä, kun Aho sen paremmin kuin Jäätteenmäkikään eivät tienneet, mitä lopulta tehdä puheenjohtajuuden suhteen. Nyt välit ovat kunnossa.
Kunnallisvaalitulos antoi itseluottamusta
Keskustan historian paras tulos kunnallisvaaleissa antoi kuitenkin sijaisjohtajalle itseluottamusta, vaikka hän ei korostakaan omaa osuuttaan sen saavuttamisessa. Jäätteenmäki kirjoittaa tienneensä, että ainakin kunnallisvaaleihin saakka moni keskustan kansanedustaja oli edelleen pettynyt Kuopion puoluekokouksen valintaan.
Mitään suuria paljastuksia ei liity kirjassa käsiteltyihin kuvioihin siitä, miten Jäätteenmäki päätyi kuluvan vuoden tammikuussa ilmoittautumaan puheenjohtajaehdokkaaksi, vaikka Aho edelleen panttasi luopumisilmoitustaan. Puoluehallituksen kokouksessa Jäätteenmäki kaivoi valmiiksi kirjoittamansa puheen esille, kun sai siihen kannustusta ja havaitsi ilmassa leijuneen pettymyksen Ahon esiintymiseen.
Aloite kirjan kirjoittamiseen tuli kustantajalta. Jäätteenmäki esittää siinä näkemyksiään myös mm. poliittisesta johtajuudesta, tuloeroista, hyvinvointipalveluista ja turvallisuuspolitiikasta. Euroopan neuvoston Suomen-valtuuskunnan varapuheenjohtajana hän arvostaa korkealle järjestön työn ihmisoikeuksien puolustamisessa.
Kirjan nimi Sillanrakentaja oli Jäätteenmäen puheenjohtajakamppailun teema. Sen taustalla on Sillanrakentajat-yhdistys, jonka kolme keskustan kansanedustajaa, Jätteenmäki, Eeva Kuuskoski ja Mirja Ryynänen perustivat vuonna 1988.
Yhdistys hajosi käytännössä vuonna 1992, kun Kuuskoski oli eronnut Ahon hallituksesta ja ryhtynyt kansalaisliikkeen presidenttiehdokkaaksi. Nykyisin hän toimii Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteerinä.
Lue myös: Otteita Jäätteenmäen kirjasta.