Suomen suurin kesäteatteri oli kuin täyteen ammuttu, kun yli 2 600 ihmistä seurasi Korsuorkesterin esiintymistä Toppilan Möljällä.
Kun ilmoille kaikuivat Sillanpään marssilaulun tahdit, yleisö nousi seisomaan ja lauloi mukana. Niin ikään Säkkijärven polkka innoitti yleisön taputtamaan mukana.
Ennen taukoa Oulun sotilaskotisisaret Sirkka Kärki ja Aura Kassila istuskelivat lavan syrjässä ja nauttivat auringosta ja musiikista. Lähes 40 vuotta sotilaskotisisarina olleet Kärki ja Kassila muistelevat haikeina sisaraikojaan, Oulun sotilaskoti kun lopetti toimintansa kesäkuussa.
"Terveysmunkit eivät tehneet kauppaansa", naiset nauravat.
Parasta toiminnassa oli Kärjen ja Kassilan mielestä leirireissut ja kasarmin jättävät sotapojat.
Pikkulottana sodan aikaan Kuivaniemellä ollut Eini Ruikan mielestä Kirje sieltä jostakin oli Korsuorkesterin parasta antia.
Puolisonsa Eino Ruikka taas piti eniten Eldankajärven jäästä.
"Herätti muistoja", hän toteaa lyhyesti Korsuorkesterin esittämistä sota-ajan lauluista.
Eino Ruikka oli rintamalla vuosina 1943-45. Rintamalinjat tulivat tutuiksi Ruikan taistellessa Kannaksella ja Lapin sodassa.
"Sota on sotaa. Ei siinä enää säälitä. Kun toiselta puolelta ammutaan, täytyy ampua takaisin", hän pohtii Lapin sotaa ja aseveljeä vastaan kääntymistä.
Vaikka pariskunta tunsi toisensa jo kouluajoilta, yhteinen elämäntaival alkoi sotien jälkeen. Paljasjalkaiseksi kuivaniemeläiseksi kuvaava Eino Ruikka kertoo, että 35 vuotta tuli asuttua Rovaniemelläkin.
"Ja siellä Eldankajärvelläkin olemme käyneet", hän kertoo.
Oululaiset Raili ja Pauli Kaisto kertovat kuunnelleensa Korsuorkesterin esitystä tippa linssissä.
"Kaikki on ollut niin hyvää", Raili Kaisto sanoo esityksestä.
Kaistot olivat vielä sota-aikaan liian nuoria päästäkseen rintamalle.
"Sitä oli liian poikanen silloin", Pauli Kaisto naurahtaa.
Raili Kaisto kertoo olleensa tuolloin pikkulotta.