Sikiöseulonnoissa on tuoreen väitöstutkimuksen mukaan edelleen monia eettisiä ongelmia. Seulonnat ovat kehittyneet paljon nopeammin kuin mahdollisuudet niissä havaittavien kehityshäiriöiden tai sairauksien hoitoon. Naiset eivät myöskään saa läheskään aina tilaisuutta itsenäiseen päätöksentekoon. Kehityshäiriön löytyessä yleisin hoitokeino on abortti.
Teologian maisteri Heli Pruuki katsoo väitöstutkimuksessaan suomalaista sikiöseulontakäytäntöä raskaana olevan naisen näkökulmasta.
Sikiöseulontojen tarjoaminen kaikille raskaana oleville naisille julkisilla varoilla on terveyspoliittinen kannanotto. Pruuki tuo tutkimuksessaan pohdittavaksi, ketä seulonnoilla on tarkoitus auttaa, äitiä, sikiötä, vai yhteiskuntaa, johon pelätään syntyvän yhä enemmän vammaisia lapsia. Osa vammaisista ihmisistä kokee sikiöseulonnat syrjivinä, muistuttaa Pruuki.
Sikiötutkimuksia perustellaan sillä, että se lisää raskaana olevan naisen vapautta valita ja päättää omasta lisääntymisestään. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että käytännössä naiset eivät läheskään aina saa tilaisuutta tehdä itsenäistä päätöstä.