Utajärveläisen sikatilan emäntä, maanviljelijä Pirkko Laitinen ei kärsi vapaa-ajan ongelmista. Hän hoitaa eläimiä sikalassa ja peltotöiden aikaan hän ahkeroi pellolla traktorin ratissa.
Illalla hän hoitaa puutarhan, kolme lasta ja kodin. Yöllä jää aikaa myös järjestötyölle.
Pohjois-Pohjanmaalla Utajärven kunnassa asustava Laitinen sanoo olevansa tyypillinen nykyaikainen maatilan emäntä. Hän kehuu olevansa oman alansa ammattilainen ja elävänsä tasa-arvoisessa ympäristössä omalla paikallaan.
"Maatalous on semmoinen ammatti, jossa aviopuolison valinta on kaikkein tärkeintä. Kun sitä samaa ihmistä joutuu katsomaan tilalla 24 tuntia vuorokaudessa päivästä toiseen kaikenlaisessa mielentilassa, täytyy ainakin vielä sanoa, että olen onnistunut siinä valinnassa", Laitinen naurahtaa.
Laitisten emakkotila on EU-mittojen mukainen, ja se työllistää päätoimisesti kaksi henkilöä. Välillä Laitinen käy "virkistäytymässä" tilan ulkopuolella eli tekemässä joitakin lyhyitä työsuhteita, jotta hän saisi tuntumaa ympärillä olevasta yhteiskunnasta ja mahdollisesti lisätietoa omaankin ammattiinsa.
Sikatilan emäntä on myös ahkera kouluttautuja. Hänen mielestään koulutus on myös yksi tapa nostaa oman työn arvostusta.
Ihmisetkin liikaa karsinoissaan
Laitinen myöntää, että maaseutu on kova asuinympäristö, joka vaatii oman totuttelunsa. Kun ihmisiä on vähän, kaikki ovat mukana niin hyvässä kuin pahassa. Tätä Laitinen pitää kuitenkin pikemminkin rikkautena kuin haittana: kaikista jäsenistä huolehditaan, eikä vahingossakaan kukaan pääse syrjäytymään.
Monessa järjestössä mukana oleva Laitinen harmittelee sitä, että aika on ajanut järjestötoiminnan ohi. Kun vielä kymmenisen vuotta sitten maaseudulla oli järjestö lähes joka asiaan, nyt ihmisillä ei näytä enää riittävän aikaa yhteisten asioiden hoitoon.
"Miten maaseudulle saataisiin itsestään lähtevää toimintaa ja "paloa" asioiden hoitamiseen", Laitinen kyselee ja tuumii, että kenties ihmiset ovat liikaa karsinoituneet omiin toimintaympäristöihinsä.