Islantilaiset äänestivät toistamiseen kumoon sopimuksen, jonka mukaan se olisi korvannut neljä miljardia euroa Britannialle ja Hollannille näiden maksettua kansalaisilleen islantilaispankin konkurssista aiheutuneita kuluja.
Asia ei jää tähän, sillä sekä Britanniasta että Hollannista on kuulunut vaatimuksia haastaa Islanti oikeuteen korvauksista. Tämä johtanee siihen, että Islannin tie Euroopan unionin jäseneksi pitkittyy ja mutkistuu kiistan vuoksi.
Korvausasia juontaa vuoteen 2008 ja Islantia tuolloin ravistelleeseen pankkikriisiin. Islannin talous oli vuosia perustunut ylisuurelle riskiluotottamiselle ja talouskeinottelulle. Kulutusjuhlat loppuivat 320 000 asukkaan saarivaltiossa kertarysäyksellä.
Islantilaisten rahapolitiikan hullut päivät saavuttivat Suomenkin. Islantilaispankit tarjosivat sijoittajille korkoja, jotka olivat suuruudessaan omaa luokkaansa. Myös islantilaiset liikemiehet etsiskelivät täältä sopivia sijoituskohteita irtonaiselle rahalle, jota tuntui olevan salkut täynnä.
Sitten kupla puhkesi, ja pankki toisensa jälkeen ajautui valtion siipien suojaan. Vuoden 2009 tammikuussa Reykjavikissa nähtiin sellainenkin ihme, että tuhannet kansalaiset marssivat kaduilla tavoitteenaan kaataa hallitus. Siinä he onnistuivat.
Yksi nurin menneistä pankeista oli Landsbank, joka tarjosi briteille ja hollantilaisille korkeakorkoisia Icesave-talletuksia. Britanniassa ja Hollannissa valtio maksoi yhteensä noin 340 000 kansalaiselleen korvauksen Landsbankin kaatumisesta. Tätä noin neljän miljardin euron suuruista saatavaa maat ovat peränneet Islannilta.
Islannin hallitus on kahdesti tehnyt sopimuksen korvausten maksamisesta. Kahdesti asia on viety Islannissa kansan ratkaistavaksi kansanäänestyksessä. Kummallakin kerralla sopimus on kaatunut.
Islantilaiset ovat vaatineet rahaa viljalti jakaneita yksityispankkeja kantamaan vastuunsa asiassa. Islannin tapaus on mielenkiintoinen laboratorio siitä, mikä on sijoittajien vastuu. Missä menee tavallisen pankkitalletuksen ja sijoituksen ero? Pankkitalletuksillehan muun muassa Suomessa annetaan 50 000 euron suoja. Sen sijaan suuremman tuoton lupaavat sijoitukset pitävät aina sisällään riskin.
Voidaan tietysti kysyä, miksi Britannia ja Hollanti ovat korvanneet kansalaisilleen epäonnistuneet sijoitukset. Jos sijoittajat haluavat ottaa riskin, siihen heillä on oikeus. Eri asia on, missä määrin muilla on velvollisuus ottaa vastuu heidän riskinotostaan.
Kysymys on merkittävä, sillä sijoittajariskistähän puhutaan nyt suureen ääneen Portugalin, Irlannin ja Kreikan ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin.
Jos Islanti joutuisi maksamaan neljän miljardin euron korvaukset, se olisi kova isku saarivaltion taloudelle ja merkitsisi vyön kiristystä vuosikymmeniksi. Korvauksista tulisi noin 13 000 euron lasku jokaiselle islantilaiselle.
Jo nyt islantilaiset ovat tiukoilla kaiken tapahtuneen jälkeen.