Jo lähes parikymmentä vuotta sitten Eila ja Hannu Kärpän mielissä kyti ajatus sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä. Tuolloin heillä oli vasta esikoinen, nyt jo 23-vuotias Ville. Sitten tuli lisää lapsia, työkiireitä, uuden talon rakentamista, ja vuodet kuluivat.
Nyt kun Marja on 17, Juho-Pekka 16, Jaakko 13 ja Katri 7, Kärpät ovat ottaneen konkreettisemman askeleen kohti sijaiskodiksi alkamista. Yhteydenotto kotikunnan Tyrnävän sosiaalityöntekijään johti Pelastakaa Lapset ry:n sijaisperheiden valmennukseen. Koulutus on loppusuoralla, ja pariskunta pureskellut valmiuksiaan syvällisesti. Myös omien lasten näkemyksiä on kyselty ja pyritty valottamaan lapsille asian kaikkia puolia.
Valmennus on pistänyt molemmat puntaroimaan asioita, ja se on herättänyt liudan uusia kysymyksiä. Eila Kärpän mukaan itseltään on tullut useamman kerran tivattua, onko minusta tähän. "Uskon, että sijaisvanhemmuus edellyttää voimavaroja, mutta silti se on sitä samaa vanhemmuutta kuin omien lastenkin kanssa. Minusta on tärkeintä uskaltaa kohdata ja ratkoa asioita", hän pohtii.
Yksi vaikea käsiteltävä asia liittyy siihen, että sijaislapsi voi aina palata pitkänkin ajan jälkeen alkuperäiseen kotiinsa. "Se täytyy tehdä itselleen selväksi, että kiintymyksestä huolimatta, lapsen etu on aina tärkein, Hannu Kärppä sanoo.
Valmennuksessa käydään myös läpi oma henkilökohtainen elämä lapsuudesta alkaen. Itsestään ja elämänvaiheistaan on kyettävä kertomaan avoimesti. Tietenkään pelkän avoimuuden varaan ei lasketa, vaan sijaisvanhemmaksi haluavan taustoja tarkistetaan myös virallisilta tahoilta.
Kuka kelpaa sijaiskodiksi?
Sijaisperheitä tarvitaan erilaisiin tilanteisiin, sillä osa lapsista tulee perhehoitoon suunnitelmallisesti, osa kriisitilanteesta - joko lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi, ja osa viikonlopuiksi.
"Emme etsi mitään yli-ihmisiä, vaan tavallisia pariskuntia ja perheitä, jotka pystyvät tarjoamaan turvallisen arjen ja sitoutumaan lapseen", Pelastakaa Lapset ry:n Pohjois-Suomen alueosaston johtaja Anne Karppinen tähdentää.
Pelastakaa Lapset ry hoitaa lasten perhesijoituksia kuntien toimeksiantoina koko Suomessa. Useilla kunnilla, erityisesti suurilla kaupungeilla on myös oma perhesijoitustoiminta. Sijaisvanhempien rekrytointi on jatkuvaa. Perheitä ei koskaan ole liikaa, vaikka tällä hetkellä Pohjois-Suomen aluetoimiston tilanne on Karppisen mukaan hyvä.
Perhesijoitus on erittäin edullinen kunnille verrattuna laitoshuoltoon. Puhumatta sen merkityksestä lapselle. Silti toiminta on varsin retuperällä osassa Suomen kuntia. Joissain paikoin sijaisperheet jäävät vailla kunnon valmennusta ja tukea - ja toisaalta lasten mahdollisuudet päästä perhehoitoon eivät ole tasapuoliset, koska kaikkialla sijaiskoteja ei ole riittävästi.
"Kunnilla, jotka ovat satsanneet sijaisperheiden kouluttamiseen ja tukemiseen myös käytännön arjessa, ovat asiat mallillaan. Tämä näkyy siinä, että he ovat saaneet sijaisvanhempia rekrytoitua. Oulun kaupunki on tästä oiva esimerkki", Karppinen kertoo.
Perheisiin sijoitettavat lapset ovat pääsääntöisesti 0-12-vuotiaita. Myös yli 12-vuotiaita sijoitetaan, mikäli huostaanotto ei liity nuoren omiin ongelmiin, kuten rikoksiin tai huumeisiin. Sijaisvanhempien tulee tukea myös lapsen suhteita biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa.
Tämän vuoden tammikuusta kesäkuuhun Pelastakaa Lapset ry:n kautta on Pohjois-Suomen alueella ollut perhesijoituksessa 115 lasta ja koko Suomessa 384 lasta.