OULU Teho-osasto ykkösellä työskentelevän sairaanhoitaja Markku Männikön mukaan suurimmalle osalle sairas- ja kesälomista on saatu sijaiset.
"Koko ajan ollaan menossa huonompaan suuntaan. Ei mene kauan, niin on huutava pula hoitajista. Tilanne alkaa pian olla kuin 80-luvun alussa: jos jossain on sairaanhoitaja vapaana, se pitää yrittää saada töihin", ennustaa Männikkö.
Osastolla on parhaillaan perehdytyksessä kesäksi jääviä hoitajia.
"Ei tänne voi tulla pystymetsästä. Suoraan koulunpenkiltä ilman kahden kuukauden perehdytysjaksoa ei ole mitään mahdollisuuksia toimia osastolla. Jos työkokemusta on vähintään vuosi, tarvitaan ainakin kuukauden perehdytys, jotta voi toimia jollakin tapaa ja hoitaa helpompia potilaita", kertoo Männikkö.
Osastolle otetaan Männikön mukaan hoitajia perehdytykseen oikein mielellään: jos ei sijaista ole saatavissa, ei päästä lomillekaan.
Sijaispula näkyy teho-osastolla esimerkiksi potilaspaikkojen supistamisena. Kymmenpaikkainen osasto on joutunut toimimaan 8-paikkaisena. Pula näkyy myös lisääntyvänä kiireenä.
"Niin sanottuja vähemmän tärkeitä tehtäviä joudutaan jättämään pois. On myös tehtäviä, joita ei voi jättää pois, joten hoitaja lisää vauhtia. Siihenkään ei pystytä loputtomiin."
Henkilökunnan sairauspoissaolot ovat lisääntyneet.
"Teho-osastolla työ ei ole fyysisesti niin raskasta kuin esimerkiksi vuodeosastolla, mutta työ rasittaa korvien väliä. Työasioita viedään kotiin, podetaan unettomuutta", Markku Männikkö kertoo.
Osaston sairaanhoitajien toimet ovat tällä hetkellä täynnä, mikä on Männikön mielestä hyvä tilanne. Potilaita hoitaa sairaanhoitajien lisäksi muutama perushoitaja.
"Teho-osaston perushoitajilla on valtava työkokemus, he ovat ammattilaisia ja pystyvät toimimaan osastolla", kiittelee Männikkö. Toimet muutetaan Männikön mukaan luontaisen poistuman kautta sairaanhoitajan toimiksi.
Peräkkäisten vuorojen tekeminen sijaisen puutteessa on tuttua tehollakin.
"Ei sitä halua jättää työkavereita pulaan", sanoo Männikkö. "Ajan voi ottaa myöhemmin vapaana, mutta ylityökorvausta siitä ei saa."
Hän kritisoi myös sairaanhoitajakoulutuksen pitkää kestoa, huonoa palkkausta ja työn vähäistä arvostusta. "Vasta kun itse sairastutaan vakavasti, hoitajan työtä aletaan arvostaa."