Washingtonissa pidetty näyttävä oikeudenkäynti päättyi tuomioon. Se ei merkitse presidentti George
W. Bushin hallinnolle samaa kuin Watergate-aikoinaan Richard Nixonille, mutta kaikki tuskin on tällä ohi.
Poliittinen kuohunta on Yhdysvalloissa jo hyvän aikaa sitten muuttunut myrskyksi, jonka tuiskeessa tosiasioiden ja tunteiden erottaminen toisistaan on käynyt työlääksi.
Tosiasia on, että varapresidentti Dick Cheneyn entinen kansliapäällikkö Lewis "Scooter" Libby on nyt saanut tuomion, jonka tuloksena saattaa olla jopa 25 vuotta vankilassa. Tuomion syynä ovat väärä vala, tutkimusten vaikeuttaminen ja valehtelu FBI:n tutkijoille.
Monen mielestä Libby on pelkkä sijaiskärsijä ja todelliset syylliset mutkikkaassa jutussa löytyvät vielä ylempää. Libbyn uskotaan suojelleen varapresidentti Cheneytä, neuvonantaja Karl Rovea ja ehkä myös presidentti George W. Bushia.
Mutta tosiasia myös on, ettei tällaisesta ole löytynyt mitään näyttöä. Libbyn tuomio on julistettu, eivätkä ketkään muut ole menossa oikeuden eteen. Tapaus heittää varjon Bushin hallinnon ylle, mutta se ei ole suistamassa hallintoa pois raiteiltaan. Jos kaikki jää tähän, uutta Watergatea ei nähdä.
On myös hyvä muistaa, ettei tuomiolla ollut Bushin politiikka, vaan jutussa puitiin yksittäistä tapahtumaketjua. Kyse oli siitä, mistä erään CIA-agentin nimi päätyi julkisuuteen. Koko asia kylläkin liittyi Irakin sodan valmisteluvaiheeseen, mutta mitään sodan perusteita ei oikeudessa käyty läpi.
Bushin hallinto vääristeli kiistattomasti totuutta Irakiin tehdyn hyökkäyksen alla. On täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että tulevien vuosien tutkijat löytävät ankarasti moitittavaa Bushin kauden politiikasta. Omalta osaltaan amerikkalaisäänestäjät jo tekivät johtopäätöksiä kongressin välivaaleissa, jotka päättyivät demokraattien voittoon.
Watergaten kaltaisen tilanteen synty edellyttäisi kuitenkin konkreettista näyttöä juridisesta rikoksesta, joka voitaisiin liittää suoraan presidenttiin tai tämän lähipiiriin. Tällä hetkellä mitään sellaisia epäilyjä ei ole. Varapresidentti Dick Cheneyn poliittinen rooli on herättänyt monia kysymyksiä, mutta poliittinen vaikutusvalta ja sen käyttö eivät ole asia, jota oikeudessa puitaisiin.
Bushin hallinto on joutunut pahan kerran puolustuskannalle, ja Libbyn tuomio vain lisää tätä vaikutelmaa. Yhdysvalloissa pohditaan nyt sitä, käyttääkö presidentti lain sallimaa oikeutta ja armahtaa Libbyn. Kuvaavaa tilanteelle on, että Bushin ei tässä tarvitse paljon edes ottaa poliittista riskiä huomioon. Hänen maineensa on jo nyt niin alamaissa, ettei siinä ole paljon menetettävää. Vastustajat ovat joka tapauksessa jo eri mieltä kaikesta, mitä hän tekee.
Bushin vastustajat varmasti myös kääntävät kaikki kivet löytääkseen jonkin väärinkäytöksen, josta hallintoa voitaisiin syyttää Watergaten tapaan. Yhdysvaltain oikeuslaitos on kuitenkin hyvin itsenäinen ja riippumaton instituutio, eikä vastustajilla ole tällä hetkellä esitettävänään mitään konkreettista näyttöä.
Historia ei toista itseään, ja Bushista tuskin tulee uutta Nixonia. Sen sijaan hän maksaa politiikastaan kovaa hintaa toisella tavoin. Bush on ahdettu poliittisesti nurkkaan, vaikka virkakautta on jäljellä vielä vajaat kaksi vuotta. Yhdysvalloille siitä tulee pitkä aika, sillä Bushin mahdollisuudet toimia ovat etenkin sisäpolitiikassa ja taloudessa vähissä ja Valkoisen talon ulkopolitiikka pysyy hyvin kiistanalaisena.