Kun ammattiliitto joutuu valitsemaan, tukeako nuoria vai vanhoja jäseniä, niin yleensä nuorten etu väistyy helpommin kuin pitkäaikaisten maksavien jäsenten etu. Liittojen päättävissä elimissähän valtaa tapaavat pitää asemansa työelämässä vakiinnuttaneet konkarit.
Tämä karu tosiasia on tullut eteen niillä lukuisilla nuorilla opettajilla, jotka tekevät esimerkiksi opinto- tai hoitovapaan sijaisuuksia. Sijaisen työsuhde katkaistaan kesäkuun alussa, kun viran varsinainen haltija keskeyttää vapaansa ja palaa koulutyön päätyttyä "töihin" kesäksi.
Sijainen saa pelkän lomakorvausrahan. Menettely on laillinen ja alalla yleinen, mutta se ymmärrettävästi tulehduttaa määräaikaisten ja vakituisissa virassa olleiden suhteita. Ajatus tuntuu kulkevan niin, että kun jokainen uusi opettajapolvi saa kärsiä asiasta vuorollaan, vahingon voi panna surutta kiertämään.
Kiinnostavaaasiassa on opetusalan ammattijärjestön OAJ:n toiminta. Järjestöstä ei löydy halua paimentaa jäsenkuntaansa sellaiseen reiluun ja kohtuulliseen menettelyyn, jossa määräaikaisen työntekijän oikeutetut toiveet otettaisiin huomioon. Vastauksena näiden kysymyksiin on joko asiantilan pahoittelu tai vastuun siirto kuntatyönantajalle.
Niissä tapauksissa, joissa viran haltija palaa kesäksi töihin, kuntien pitäisi OAJ:n mielestä maksaa kesän ajalta täysi palkka kummallekin. Vaatimus ei osoita järin suurta realismia.
Tulehduttava kysymys voitaisiin oikaista lakia muuttamalla, mutta on yksinkertaisempikin tie: vakinaiset antavat sijaisten nostaa sen palkan, joka sijaiselle kuuluu.