Parhaillaan vietetään jo perinteiseksi muodostunutta Yhdistyneiden kansakuntien YK:n julistamaa aseidenriisuntaviikkoa. Näin on tehty aina vuodesta 1948 lähtien eri puolilla maailmaa; Suomessa virallisesti vuodesta 1979 alkaen.
Aseidenriisuntaviikon sanoma on mennyt varsin huonosti perille, sillä asevarustelu kasvaa maailmalla huimaa vauhtia.
Tukholman rauhantutkimuslaitoksen Siprin mukaan viime vuonna käytettiin asevarusteluun 1 620 miljardia dollaria eli 1 172 miljardia euroa. Kymmenessä vuodessa asemenot ovat kasvaneet noin puolella.
Asevarusteluun käytetyn rahasumman suuruudesta kertoo jotain se, että alle kymmenesosa siitä, noin 72 miljardia euroa, riittäisi YK:n vuosituhattavoitteen toteuttamiseen: poistamaan äärimmäisen köyhyyden ja nälän maailmasta.
Yhdysvallat käyttää edelleen eniten rahaa asevarusteluun. Koko maailman potista sen osuus on lähes puolet: 572 miljardia euroa. Eurooppa yltää noin puoleen Yhdysvaltain panoksista: 276 miljardiin euroon.
Yhdysvaltain jälkeen suurimpia asevarustelijoita ovat Kiina, Ranska, Britannia, Venäjä, Saksa, Japani, Italia, Saudi-Arabia ja Intia.
Maiden vaurastuminen heijastuu suoraan varustelumenoihin. Etenkin Kiina, Venäjä ja Intia ovat lisänneet asehankintojaan viime vuosina merkittävästi.
Suomessa on ehditty jo kantaa huolta Venäjän varustautumisen kasvusta. Maahan uudistaa parhaillaan asevoimiaan ja asejärjestelmiään, jotka rapautuivat Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä pari vuosikymmentä sitten.
Nyt tapahtuvassa varustelussa on pitkälti kysymys asevoimien nykyaikaistamisesta ja Yhdysvaltain saavuttaman etumatkan kirimisestä. Maa aikookin panna kalustohankintoihin muhkeat 463 miljardia euroa vuosien 2011 ja 2020 välisenä aikana.
Rinnan suurvaltojen asevarustelun kanssa myös pienemmät ja köyhistä köyhimmätkin maat lisäävät varusteluaan. Näin siitä huolimatta, että kansalaisten elintaso on niin alhainen, ettei nykyaikaiseen asevarusteluun olisi varaa. Sotilaallisesta varustautumisesta saattaakin muodostua köyhissä maissa jarru muulle kehitykselle.
Lukuisissa köyhissä maissa hallitukset panevat rahaa aseistukseen puhtaasti sisäpoliittisista syistä. Valtaapitävät haluavat turvata asemansa tarvittaessa asein, kuten nähtiin juuri Libyassa ja nähdään parhaillaan muun muassa Syyriassa ja Jemenissä.
Asevarustelu nielee koko ajan enemmän rahaa ennen muuta siksi, että uudet aseet ja asejärjestelmät ovat aina edellissukupolvea kalliimpia. Tämä tunnetaan hyvin myös Suomen puolustusvoimissa, jossa määrärahojen vähentämisvaatimusten vuoksi kasvaa paine suuriin muutoksiin.
Varsin vähän viime vuosina on puhuttu varustelun supistamisesta, vaikka tarve siihen on ilmeinen kaikkialla. Kilpavarustelun vähentäminen on pitkälle kiinni Yhdysvalloista, Venäjästä ja Kiinasta. Valitettavasti niillä suunnilla ei ole nyt sensuuntaisia merkkejä havaittavissa.