Siivousalan tie vie alihankintaan päin: yhä useampi siivooja on siivousliikkeen palveluksessa. Tosin julkisen sektorin siivoojista vain 17 prosenttia työskentelee siivousfirmoille.
Teollisuuden puolella perinteinen poikkeus on ollut metsä- ja paperiteollisuus, jonka työehtosopimusta on noudatettu myös siivoojien palkoissa. "Sielläkin on pää jo avattu, ja työtä tehdään siivousalan ehdoilla", kertoo Palvelutyönantajien kiinteistöpalveluiden toimitusjohtaja Paavo Härö.
Härön mielestä on hyvä, että siivoojien määrä kasvaa palveluita tuottavissa yrityksissä. "Jopa SAK ymmärtää nykyään, että ilman tuottavuutta ja sen kehitystä palkkakehitys ei nouse."
Hänen mukaansa kiinteistötkin pysyvät paremmassa kunnossa, kun niitä huoltaa ammattitaitoinen henkilökunta. Kyseinen ammattitaito piilee siivousalan yrityksissä. Nimenomaan työnjohdolla on työn järjestämiseen ja valvontaan tarvittava tietotaito.
Tietotekniikka määrittää nykyään siivoojankin työtä. Kummallisen tarkat tunnin ja 24 minuutin työajat ovat tietokoneohjelman mitoittamia. Ohjelmalle vain kerrotaan siivottavan alueen koko, haluttu puhtaustaso ja käytettävät välineet.
"Kukaan ihminen ei käy katsomassa ja arvioimassa työmaata. Kuulostaahan se älyttömältä, mutta käytäntö on hyvin yleinen", toteaa sopimussihteeri Arja Pohjola Palvelualojen ammattiliitosta. "On äärettömän vähän riitoja siitä, että työaikataulut olisivat epäinhimillisiä. Todennäköisesti mitoitukset toimivat", Härö puolustaa.
Niin kutsuttu hengiltä kilpailuttaminen on ongelma sekä Härön että Pohjolan mielestä. Härön mukaan kilpailuetujen pitäisi tulla siitä, että yritykset kehittävät työn tuottavuutta eikä suinkaan voittosiivusta. Työvoimakuluista kun ei enää juuri voida tinkiä. "Tarjouskilpailuissa tuijotetaan vain alimpaan tarjoukseen, eivätkä ostajat ilmeisesti halua laatua", Pohjola arvioi.
Palvelut maksavat
Palvelutyönantajilla on jo nyt projekteja, joissa kuntatyönantajaa yritetään ohjata ostamaan myös laatua eikä vain halvinta. Härön mielestä on tavallaan koko yhteiskunnan ongelma, ettei palveluista haluta maksaa - suomalaiset kun ovat tottuneet tekemään lähes kaiken itse.
"Jos olisi mahdollisuus hankkia vaimolle minkkiturkki tai sen sijaan siivouspalvelut kahdeksi vuodeksi, ajattelisin kyllä sitä siivoojaa. Vaimosta en tiedä."
Härö toivoo, että kun markkinat saadaan kunnolla auki ja työn arvostus kasvamaan, ymmärretään lopulta myös se, että palveluista on maksettava. "Miten yhteiskunta hankkii palvelut, jos asumisen hintatasolle käy niin kuin pääkaupunkiseudulla, jossa ei suomalaisella keskipalkallakaan tahdo tulla toimeen?