Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen käyttäytyi mestaruushumussa niin kuin on käyttäytynyt siitä lähtien, kun hän otti ohjat Doug Sheddeniltä vuoden 2008 MM-kisojen jälkeen.¨
Hän analysoi Suomen MM-finaalitaipaleen tapojensa mukaan analyyttisesti ja vetäytyi sen jälkeen taustalle, mutta ei piiloon.
Jalonen ymmärtää hyvin jääkiekon perusluonteen - sen, että kyse on ennen kaikkea pelaajien pelistä. Ja juhlista.
Jalosella, 48, ei ole tarvetta hillua pintajulkisuudessa tai yökerhojen baaristiskeillä - toisin kuin Suomen vuonna 1995 maailmanmestariksi luotsanneella Curt Lindströmillä, joka nautti roolistaan kiekkokansan rakastamana poppamiehenä.
Vuosien varrella Jalonen on seisonut sitkeästi kritiikin rumputulessa. Heikosta paineensietokyvystä miestä ei ainakaan ainakaan syyttää.
Jääkiekkovalmentajan ammatti on yksi stressaavimmista. Varsinkin, jos esimies on Jääkiekkoliiton aina arvaamaton puheenjohtaja Kalervo Kummola.
Kenties raskain oli vuosi 2010. Vancouverin olympialaisten jälkimainingeissa osa NHL-tähdistä moukaroi Jalosta nimettömyyden verhon takaa.
Pronssimitaleista huolimatta.
"Totta kai se loukkasi, se on ihan selvää. Se loukkasi meitä kaikkia, valmentajia ja johtoryhmään kuuluvia. Toivoisin, että palaute tulisi kasvotusten", Jalonen myönsi.
Lokaa tuli niskaan myös kevään MM-kisoissa Saksassa, kun Suomi oli vain yhden tappion päässä putoamissarjasta.
Maailmanmestaruuden varmistuttua Jalosella olisi ollut mahdollisuus kuitata kriitikoilleen takaisin, mutta hän säilytti malttinsa.
"Ei siinä tule media ensimmäisenä mieleen. Sitä on onnellinen koko joukkueen, toki myös Suomen kansan, puolesta", Jalonen tokaisi painokkaasti.
Lue lisää tiistain Kalevasta!