Risukkoiset tienvarret tervehtivät monissa kunnissa satunnaista tulijaa. Niin oli Kiimingissäkin ennen, mutta ei ole enää. Avaraksi harvennetut tienvarsimetsät tekevät miellyttävän vaikutuksen. Ja keskustan kohdalla huomaa, että täällähän on todellinen taajama. Kun vauhtiin on päästy, Kiimingissä aiotaan jatkaa savottaa ulommaksikin ensi kesänä.
Samaa ratkaisua voi suositella muillekin kunnille. Puuha ei välttämättä ole kallista. Ainakin Kiimingille kävi niin onnekkaasti, että tienvarsimetsistä löytyi parrun ainesta ja sellupuuta paljon. Niiden myynnistä palautui työpalkkoihin käytettyä rahaa. Myös ohuemmasta puusta tehty hake kävi kaupaksi. Vaikka yhtä järeää kasvustoa ei kaikkialla olisikaan, tienvarsien siistimistä kannattaa harkita. Kunnan ilmeeseen sijoittamisella on oma arvonsa.
Kaikkea työtä pientareilla ei voi tehdä monitoimikoneilla. Siitä ei kuitenkaan kannata lannistua. Useimmilla paikkakunnilla riittää pitkäaikaistyöttömiä tai innokkaita nuoria kesätyöntekijöitä vesurin varteen. On myös mahdollista tarjota siistimistyötä puupalkkaa vastaan. Saattaahan hyvinkin olla, että mahdollisuus saada ilmaiseksi polttopuuta takkaan tai saunaan innostaa keräämään poltettavaa omatoimisesti. Asiasta saa varmaa tietoa vain kokeilemalla.
Taajamien ulkopuolella tienvarren metsiköiden harvennus palvelee myös liikenneturvallisuutta. Väylää kohti jolkottavat hirvet eivät pääse auton eteen yhtä yllättäen kuin paikassa, jossa risukko alkaa heti ojan reunasta. Siistittyjä pientareita on muutenkin mukava katsella.
Kiimingissä huomattiin yllättäen, että pusikoiden joukkoon oli jäänyt kitumaan myös koristeistutuksia. Nyt niilläkin on tilaa elää. Vaikka niitä ei kaikkialla olekaan, harvennuksen jälkeen jäljelle jäävä muu puusto voi paremmin, kun valoa riittää.