EU:n maanteillä kulkee joka viikko kaksi miljoona kuorma-autoa 18 tonnin lastin kera tuhannen kilometrin matkan. Tuolla rahtimäärällä aiheutetaan kuusi prosenttia kaikista EU:n hiilidioksidipäästöistä.
Onnettomuuksien määrä on laskenut tasaisesti, mutta EU:n maanteillä kuolee yhä päivittäin keskikokoisen lentokoneen verran ihmisiä.
Näistä syistä johtuen unionissa on haluttu toimia maanteillä kulkevan rahtiliikenteen siirtämiseksi rautateille, sisävesille ja meriliikenteeseen.
Euroopan tilintarkastustuomioistuin on tehnyt viime vuosien aikana lukuisia tarkastuksia EU:n budjetista rahoitetuista liikenneohjelmista. Unionin ulkoisena tarkastajana olemme löytäneet paljon parannettavaa esimerkiksi merisatamien ja maanteiden rakentamisesta EU-rahalla.
Räikeimmissä tapauksissa EU:n osarahoittamat satamat seisoivat tyhjillään tai kalliita teitä on rakennettu paikkoihin, joissa liikennemäärät ovat hyvinkin vaatimattomia.
Aivan hiljattain julkaisimme johdollani tarkastuskertomuksen Marco Polo -ohjelmista, joilla pyritään siirtämään rahtiliikennettä pois maanteiltä. Tämä tavoite on yleisesti hyväksytty, sillä se pyrkii vähentämään paitsi teillä kulkevaa rahtiliikennettä myös sen ympäristörasitusta. Samalla pyritään myös vähentämään onnettomuuksia ja ruuhkia tieliikenteessä.
Marco Polo -ohjelmia on toteutettu vuodesta 2003 lähtien. Rahaa niille on varattu vuoden 2013 loppuun asti noin 550 miljoonaa euroa. Summa on hiukan suurempi kuin suur-Oulun kaikki investoinnit vuosina 2013–2015.
Marco Polo -ohjelmista on tuettu kymmenen vuoden aikana yhteensä noin 650 projektia. Myös suomalaisia yrityksiä on ollut mukana, mutta enemmänkin olisi voinut olla. Harvaan asutussa maassa yhtenä syynä heikohkoon kysyntään on ollut se, että rahtivolyymit eivät aina mahdollista korvaajaa kumipyörille.
Tarkastuksessamme kävimme läpi 16 projektia paikan päällä muun muassa Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Belgiassa.
Olen ollut Luxemburgissa toimivan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenenä vajaat puolitoista vuotta, mutta kertaakaan aikaisemmin emme ole päätyneet sanomaan niin suoraan kuin nyt. Tarkastuksemme pohjalta jouduimme nimittäin suosittelemaan päättäjille, että olisi harkittava EU-rahoituksen lakkauttamista kokonaan nykyisen kaltaisille Marco Polo -ohjelmille.
Sanoma oli siis harvinaisen selkeä ja ehkä tylykin, mutta tarkastushavaintomme eivät jättäneet sijaa muunlaiselle suositukselle. Ohjelmat eivät nimittäin saavuttaneet tavoitteistaan kuin vain erittäin pienen osan.
Lisäksi ohjelmien kokonaisvaikutus jäi lähes olemattomaksi. Esimerkiksi vuosien 2003–2006 ohjelmalla siirrettiin vain 0,3 prosenttia EU:n rahtiliikenteestä pois maanteiltä, siis yhden päiväannoksen verran.
Havaitsimme myös, että käytössä ei ollut tietoa, jonka avulla olisi voitu arvioida oletettuja hyötyjä ympäristövaikutusten tai ruuhkien vähentymisestä tai liikenneturvallisuuden parantumisesta.
Merkittävä havainto oli myös se, että niin sanottu nollavaikutus oli huomattava: tarkastamastamme 16 hankkeesta peräti 13 olisi toteutettu ilman EU-rahaakin.
Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Positiivista oli se, että ohjelman maksumekanismi oli ja on tulosperusteinen. Rahoitusta saaville operaattoreille maksetaan siirrettyjen tonnikilometrien – ei suunnitelmien tai kustannusten – perusteella.
Liikennekomissaari Siim Kallas on raporttimme jälkeen todennut, että kaudella 2014–2020 nykyisenkaltaista Marco Polo -ohjelmaa ei enää jatkettaisi. Hänen mukaansa rahtiliikenteen innovatiivisille ratkaisuille olisi kuitenkin yhä syytä tarjota tukea EU:n budjetista.
Tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaan ennen konkreettisia toimia tulisi kuitenkin suorittaa kunnollinen ennakkoarviointi, joka osoittaa missä määrin tuella saavutettaisiin EU-lisäarvoa. Mikäli ennakkoarviointi osoittaisi EU:n tukitoiminnan tarkoituksenmukaiseksi, tulisi vielä toteuttaa pitkä lista yksityiskohtaisia suosituksiamme.
Yksi näistä tarkemmista suosituksista liittyy riskiin, että toisaalla EU-politiikassa tehtävät ratkaisut saattavat itse asiassa kannustaa rahtiliikennettä takaisin maanteille. Suomalaisille ehkä turhankin tuttu rikkidirektiivi on yksi tällainen uhkatekijä.
Nykyisen Marco Polo -ohjelman puitteissa komissio ei ole voinut tukea sellaisia hankkeita, joilla rahoitettaisiin rikkipesureiden käyttöönottoa laivoissa. Kiinnitimme tähän epäkohtaan huomiota toteamalla, että mikäli EU-tukea jatketaan, myös erilaisten infrastruktuurien ja välineiden osarahoitusta olisi harkittava.
Nimestään huolimatta tilintarkastustuomioistuin ei voi määrätä sanktioita tai muita rangaistuksia EU:n varojen tehottomasta tai sääntöjen vastaisesta käytöstä.
Aseenamme ovat vain tarkastushavainnot ja suositukset.
Mutta sekin riittää, jos sanoma on selkeä ja korjausehdotukset ovat riittävän konkreettisia. Niiden perusteella poliittiset päättäjät voivat tehdä oikeat johtopäätökset.
Kansalaiset kysyvät näinä päivinä yhä enemmän EU:n legitimiteetin ja yhteisten varojen tehokkaan käytön perään. Nämä asiat ovat kytköksissä toisiinsa. Senkin takia tarkastustoiminnasta saatavia viestejä tulee kuunnella tarkalla korvalla.
Kirjoittaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.