Paras hetki on, kun on aika rauhoittua työpäivän jälkeen iltapuuhiin. Jäsenissä tuntuu ulkotöiden tuoma väsymys ja mielen valtaa onnellinen tyytyväisyys siihen, että on saanut taas puuhata täällä päivän."
Näin summaa mökkiläisen onnenhetken Äimäraution siirtolapuutarha ry:n puheenjohtaja Sirpa Niskanen seitsemän vuoden mökkikokemuksella.
Neljän kilometrin päässä kaupungista, raviradan takana maantien ja meren väliin likistyneenä elää ja voi hyvin jo yli 60-vuotias pieni kesäparatiisi. Reilut 160 mökkiä ovat asukkaidensa näköisiä: kun siirtolapuutarhamökkiin on aikoinaan päästy käsiksi, harva onnestaan luopuu. Vain kymmenkunta mökkiä vaihtaa vuosittain omistajaa.
"Itkun kanssa joutuvat lähtemään ne joilla ikä tulee vastaan, eikä ole jaksamista enää hoitaa pihaa ja mökkiä."
Kesäparatiisin lumo ottaa valtaansa satunnaisenkin kävijän. Huolella hoidetut mökit, ihanat pihat ja kaikesta välittyvä rauhallinen tunnelma saa ymmärtämään, miksei tänne päästyään enää pois halua.
"Aina on kyselijöitä. Ja kyllä mökkejä myydäänkin. Meidän omia ilmoitustauluja ja nettisivuja kannattaa seurata", puheenjohtaja Niskanen vinkkaa.
"Kukin saa laittaa pihansa omannäköisekseen. Säännöt ohjeistavat ainoastaan rakennusten suhteen, mutta kukin saa tehdä pihasta itselleen mieluisen."
Löytyy viimeisen päälle vuosikymmenten saatossa rakennettuja upeita puutarhoja, ja pihoja, joiden neliöt on otettu hyötykäyttöön. Porkkanapenkkien ja perunamaiden sekä marjapensaiden antimet täyttävät monen mökkiläisen kellarit ja pakastimet kaupunkiasunnolla.
"Valtaosa meistä on kerrostaloasujia. Tämä on kaupunkilaiselle luonteva tapa harrasta viljelyä, olla luonnossa ja mökkitunnelmassa", Niskanen kertoo.
Siirtolapuutarha elää kesäisin. Kesä alkaa toukokuun alussa, ja päättyy syyskuun lopussa.
"Innokkaimmat muuttavat alueelle koko kesäksi, moni viettää mökillä lomapäivät. Osa ajelee kaupungista työpäivän jälkeen mökkeilemään", tietää Niskanen.
Siirtolapuutarha on ollut toimiva konsepti jo yli 60 vuotta. Vuosikymmenet ovat kuluessaan muuttaneet aluetta kunkin ajan tarpeisiin, ja asumismukavuus on ajan saatossa kohentunut milloin vesijohdon, tai sähköjen saannin myötä. Uusin uutta on juuri avattu atk- ja kirjastotupa.
Maailma muuttuu, mutta Äimärautiolla vallitsee omanlaisensa aika. "Täällä ei voi olla kello kaulassa: mikään ei tapahdu hetkessä. Toisaalta aina on jotain tekemistä, päivä kuluu luontevasti työn rytmissä ja päättyy illalla, kun on aika vetäytyä levolle. Kasvit kasvavat omaa tahtiaan - ja pihamaasta muodostuu vasta vuosien saatossa omannäköisensä", Niskanen pohtii.
"Sanonkin monesti, että nämä on tällaisia aikuisten leikkimökkejä. Tontin ja mökin riittävän pieni koko luovat sellaista hallinnan tunnetta, joka palkitsee. Mökkiä ja pihaa voi loputtomasti laittaa mieleisekseen ja työn jälki näkyy."
Ajan kulusta ja aikakausien nivoutumisesta yhteen kielivät myös kujilla kirmailevat lapset:
"Lapsia on nykyään enemmän kuin ennen. Alueelle on tullut viime vuosina monta nuorta perhettä. Siinä missä vanhat asukkaat neuvovat uusia tulijoita alueelle sopivien kasvilajien valinnassa ja muuten perehdyttävät alueen tapoihin, tuo nuori väki alueelle omaa osaamistaan ja ajatuksiaan ekologisesta elämäntavasta ja kierrätyksestä", kiittelee Niskanen.
Uusi ja vanha kohtaavat myös Mäntyniemen perheen mökkiprojektissa: kun alueen Limingantien puoleiselta reunalta jouduttiin tielinjausten takia siirtymään merenrannan puolelle aluetta, rakennettiin uudelle palstalle uusi mökki.
"Tehtiin samoin kuin silloin joskus ennen on tehty: arkkitehtivaimolla oli jonkun rakennusprojektin peruina ikkunoita, joille ei ollut käyttöä. Rakensimme mökin näiden ikkunoiden ympärille", kertoo Martti Mäntyniemi.
Mökin 25 neliötä on huolella käytetty: kaksikerroksisen makuusopen lisäksi lapsille on oma valtakunta leikkiparvella. Keskeneräisellä pihalla töröttää lyhyt karahka parin lehtitupsun kera:
"Se on omenapuu", toteaa isäntä ylpeänä. "Sen katveessa ajattelin vielä jonain päivänä lekotella."
Ja kun Äimärautiolla ei ole mihinkään kiire - senkin ehtii. Vaikka 20 vuoden päästä.