Sen paremmin nigerialainen John, malilainen Leon kuin Ukrainasta tulleet Natalia ja Elenakaan eivät osanneet odottaa päätyvänsä tänne.
"Tämä ei ole sellainen Eurooppa kuin kuvittelimme", sanoo Nikosian vanhan kaupungin kahvilassa istuva Leon.
Monien muiden tavoin Leon erehtyi. Saapuessaan Kyprokselle hän luuli ovien olevan avoimina muuhun Euroopan unioniin. Mutta vaikka jaetun saaren kreikkalainen osa liittyi unioniin vuonna 2004, se tulee osaksi Schengen-aluetta vasta vuonna 2008. Siihen saakka kunnes rajat avautuvat, Kypros on maahanmuuttajille umpikuja.
John ja Leon ovat seisoskelleet Salaminos-bulevardin risteyksessä aamukuudesta lähtien, samalla tavoin kuin monet muut afrikkalaiset ja muutamat aasialaiset. Kaikki odottavat, että kuorma-auto pysähtyisi ja ottaisi heidät kyytiinsä päiväksi. Rakennus- ja maalaustöitä tai autojen lastausta: kaikki työt kelpaavat.
Turvapaikanhakijat
kerjäävät syötävää
"Emme kuvitelleet, että tämä olisi näin kovaa", sanoo John. Syötävää nämä kaksi turvapaikanhakijaa kerjäävät torimyyjiltä. Ennen kaupunkiin asettumistaan nigerialainen John yritti löytää työtä maaseudulta, turhaan.
"Häivy, musta! Siinä kaikki, mitä he sanovat. He haluavat peltotöihin mieluummin turkkilaisia tai intialaisia - valkoihoisia", hän huokaa.
Natalialla ja Elenalla (nimet muutettu) on ollut vielä huonompi onni. Näillä vaaleatukkaisilla ja sinisilmäisillä 22-vuotiailla oli työluvat ja viisumit. Heidät oli palkattu "kabareetaiteilijoiksi", mutta he saivat huomata joutuneensa prostituoiduiksi etelärannikolla Limassolissa sijaitsevassa tanssipaikassa. Eräänä yönä tytöt karkasivat. Heidän unelmansa Euroopasta on kuollut, mutta he haluavat jäädä tänne: ei tule kysymykseenkään palata Ukrainaan.
Myöskään John ja Leon eivät aio palata Afrikkaan. Koska turvapaikkaprosessi etenee hitaasti, on heillä vielä ehkä muutamia kuukausia aikaa, ennen kuin heidän hakemuksensa todennäköisesti hylätään.
Palautus saaren
pohjoisosaan uhkana
Mitä he pelkäävät eniten? Että heidät lähetetään saaren turkkilaiselle puolelle, sen vihreän linjan taakse, joka on jakanut Kyproksen saaren (ja Nikosian) kahtia vuodesta 1974 lähtien.
Kuten enemmistö laittomasti maahan tulleista, John ja Leonkin saapuivat tänne pohjoisen kautta. Siellä, Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa (jonka ainoastaan Turkki on tunnustanut), laittomilla maahanmuuttajilla on helpot oltavat. Ainakin tiettyyn rajaan asti. Bordellit ja kasinot kukoistavat, mutta turvapaikkaoikeutta ei ole olemassa.
Toukokuussa 2004 Euroopan unioniin liittynyt Kyproksen tasavalta eli saaren eteläosa houkuttelee joukoittain eurooppalaisia yrittäjiä, mutta myös siirtolaisia Syyriasta, Iranista, Irakista, Filippiineiltä, Intiasta, Kiinasta tai Sri Lankasta. Puhumattakaan Afrikan islamilaisista maista, joiden kansalaiset saavat Tripolista Libyasta Turkin viisumin, jonka avulla he voivat matkustaa laillisesti Ankaraan, ja sieltä Pohjois-Kyprokselle, ennen kuin he ylittävät vihreän linjan ja astuvat Eurooppaan.
"Alueemme 740 000 asukkaasta noin 150 000 on ulkomaalaisia. Reilu kolmannes heistä on täällä laillisesti, toinen kolmannes laittomasti ja viimeinen kolmannes koostuu muiden EU-maiden kansalaisista", kertoo Kyproksen oikeusministeri Doros Theodorou.
Asukaslukuun suhteutettuna turvapaikanhakijoiden lukumäärä Kyproksella on Euroopan suurin. Vain kaksi prosenttia heistä onnistuu saamaan pakolaisstatuksen (Maltalla tuo luku on viisi prosenttia).
Vihreän linjan
yli työpaikalle
"Päinvastoin kuin Maltalla, Kyproksen talous kasvaa voimakkaasti", arvioi englanninkielisen Cyprus Mail - päivälehden päätoimittaja Kosta Pavlowitch.
Ne tuhannet Kyproksen turkkilaiset, jotka aamuisin ylittävät vihreän linjan ja tulevat töihin saaren eteläosaan, palaavat joka ilta takaisin pohjoiseen. EU:n ulkopuolelta tulevien ulkomaalaisten työluvat on uusittava vuosittain, ja lupien maksimikesto on neljä vuotta.
Vuonna 2005 julkistetussa raportissa välimiehenä työskentelevä Iliana Nicolaou, jonka virasto käsittelee hallinnon ja yksityishenkilöiden välisiä kiistoja, kertoo muun muassa saaren noin 18 000 ulkomaisen kotiapulaisen - pääasiassa filippiiniläisiä ja srilankalaisia - kohtalosta. Heidän palkkansa ovat vain viidennes kyproslaisten kotiapulaisten palkasta, eikä niitä ole korotettu 15 vuoteen.
Turkkilaisille vain
puolet palkasta
Kuilu ei erota pelkästään luvattomasti maahan tulleita laillisesti saarella oleskelevista ulkomaalaisista. Myös saaren pohjois- ja eteläosan välillä töiden ja työläisten luokkien jakautuminen muistuttaa mutkikasta dominopeliä.
"Ne 5 000 Kyproksen turkkilaista, jotka käyvät töissä etelässä, saavat 40-50 prosenttia huonompaa palkkaa kuin Kyproksen kreikkalaiset. Surkeudestaan huolimatta tuo palkka on kolme kertaa korkeampi kuin mitä he voisivat saada omalla puolellaan saarta", Mete Hatay sanoo närkästyneenä.
Ja koska jostain löytyy aina vielä köyhempiä, alueen kaikkein halvimmat työntekijät, eli Kurdistanin kurdit ja Antiokian arabit suostuvat tekemään saaren pohjoisosassa kaikkein ankarimmat työt rakennustyömailla ja hotelleissa ja ravintoloissa, "vain neljäsosalla Kyproksen turkkilaisille maksettavasta palkasta".
Kyreniassa saaren pohjoisosassa asuu kuitenkin tyytyväisiä ulkomaalaisia, brittejä. Alueelle nousee pieniä, vaatimattoman näköisiä uusia taloja kuin sieniä sateella. Ne ovat näkyvin merkki uudesta siirtolaisvirrasta. Satama-alueen taakse syntyneen uuden kaupungin kadut ovat täynnä kiinteistönvälittäjien mainoskylttejä.
Pohjoisen bordelleihin
naisia Itä-Euroopasta
"Pohjoinen on harmaata aluetta. Siellä kukoistaa kaikenlainen salakauppa", sanoo eräs virkamies.
Tilanne on mieleen monelle - niin etelässä kuin pohjoisessakin. Nikosiasta saaren pohjoisosaan Morfulle vievä tie on muuttunut lähes matkailunähtävyydeksi, ei pelkästään "turkkilaista kaupunkia" ympäröivien appelsiini- ja sitruunaviljelmien takia, vaan myös asfaltin laidalla kukoistavien bordellien vuoksi.
Nämä kirkuvan värisiksi maalatut betonirakennukset, joilla on paljonpuhuvat nimet - Harem, Sexy night, Playboy - keräävät viikonloppuisin paljon kävijöitä. Niissä vierailevat Kyproksen kreikkalaiset, koska hinnat ovat selvästi edullisempia kuin Etelä-Nikosian tai Limassolin strip-tease-luolissa.
Uusia moldovalaisia, ukrainalaisia, bulgarialaisia, romanialaisia ja valkovenäläisiä naisia saapuu Kyproksen kabareihin puolen vuoden välein - työluvan voimassaoloaika on kuusi kuukautta, ja siirtolaisviranomaiset leimaavat heidän paperinsa asianmukaisesti. Japanin, Sveitsin ja Slovenian ohella Kypros on yksi maailman neljästä maasta, jotka myöntävät niin sanottuja "taiteilijaviisumeita".