Sosiaali- ja terveysministeriö tervehti hiljattain Suomen kansaa uusilla ehdotuksilla, kuinka katajaisen kansan nappasevaa suuta tilkitään.
STM:n hyvin koulutetut virkamiehet olivat kaikessa hiljaisuudessa laatineet muistion, jossa kerrotaan valmisteilla olevasta alkoholilain uudistuksesta.
Ja kappas. Mitäpä muutakaan muistio sisälsi kuin lisää rajoituksia, kieltoja ja alkoholilain tiukentamista.
Ei enää kaljan sunnuntaimyyntiä. Ravintoloiden ovet on pantava kiinni aiempaa aikaisemmin ja viinan hintaa on korotettava. Samalla keskiolutta ja siideriä on laimennettava.
Ei ihme, että esitys herätti huutoäänestyksen puolesta ja vastaan.
Vaikka moni näkee, että rajoitusten ja kieltojen tie on kuljettu loppuu, nämä ovat kuitenkin ne 2010-luvun keinot, joilla STM:n virkamiehet uskovat, että suomalaisten viinanhimo talttuu ja alkoholin kulutus saadaan laskuun.
Jos kerran kieltojen ja rajoitusten tielle lähdetään, tehdään se sitten kunnolla ja loppuun asti. Kun tarpeeksi holhotaan, niin laitetaan kuriin kaikki muutkin kansan pahat tavat. Ei se viina ainoa terveyttä rapauttava tekijä ole.
Ensinnäkin makeiset. Vuosittain suomalaiset mässyttävät noin viisitoista kiloa karkkia suuhunsa. Tietäähän sen, mitä sellainen sokerimäärä ihmisessä aiheuttaa. Lihotaan ja jäädään katalaan, vaikeasti katkaistavaan sokerikoukkuun ja hampaat reikiintyvät.
Ehdotankin, että kaikki karkit, suklaat, keksit, sipsit ja limukat siirretään heti monopolisoituun valtion omistamaan Karkkikauppaan. Sieltä kukin voi perjantaina käydä ostamassa omat lauantaipussinsa ihan virallisesti ja valvotusti.
Ja painatetaan vielä karkkipussin kylkeen tarkat varoitustekstit. Ei se iloisen punainen nallekarkki mikään vaaraton kaveri ole.
Toiseksi kovat rasvat. Siirretään nekin omaan kauppaansa. Sieltä Rasva-Alkosta kuluttaja voi käydä ostamassa kilon voipaketin. Ihan vaan viikonloppukokkailuja varten.
Ja tietysti tupakat. Jo nyt tupakan myynti on tehty niin vaikeaksi, että olisi vain pieni askel siirtää ne omaan putiikkinsa, joka sekin on STM:n tarkan valvonnan alla.
Kun Suomeen on saatu Alkon rinnalle kolme uutta monopoliyritystä, siirrytään seuraavalle tasolle.
Terveysviranomaiset luovat tarkat raja-arvot, kuinka paljon yksittäinen kansalainen saa kutakin terveyttä tuhoavaa ainetta vuodessa käyttää.
Sen jälkeen koodataan sopiva kanta-asiakasohjelma, jonka avulla seurataan, miten paljon karkkia on syöty ja viiniä lipitelty. Ja kun mittari menee punaiselle, lätkäistään kunnon veromätkyt seuraavan vuoden verotuksessa.
Lisämätkyt eli kansanomaisesti läskiverot tarvitaan, ettei huonoa kansalaista tarvitse enää syyllistää sillä, että hänen itse aiheuttamiaan sairauksiaan hoidetaan kalliisti muiden veronmaksajien piikkiin.
Jotta kaikki olisi vielä parempaa, niin uusilla monopoleilla ratkotaan Suomea piinaavaa työttömyysongelmaa.
Työttömänä olevat suunnittelijat, insinöörit ja rakennusmiehet pääsevät rakentamaan uusia uljaita karkki-, rasva-, ja tupakkakauppoja supermarkettien vierustonteille. Kun liiketilat ovat valmiit, sen jälkeen palkataan osaavaa henkilökuntaa, joka osaa suositella asiakkaalle parhaat namit ja sulavimmat voit.
Kun kontrolli pelaa, ei tarvitse enää puhua ikävästä yksilönvastuusta ja -vapaudesta. Sillä emmehän me juopot ja syöpöt suomalaiset osaa itse päättää elämästämme ja terveydestämme. Puhumattakaan, että ottaisimme itse vastuuta valinnoistamme.