Brysselin ranskalaisista sentään 82 prosenttia äänesti EU perustuslain puolesta. Mutta eihän se riittänyt. "EU on nyt siipirikko", uutisoitiin Belgiassa heti Ranskan kansanäänestyksen selvittyä. Kuin vastapainoksi Euroopan pääkaupunki liputteli koko maapallon pelastukseksi "vihreää viikkoa". Ihmiset tilittivät tuntojaan kuin hautajaisissa, "ankeina " ja "surullisina". Jopa taivas sataa tihuutti solidaarisesti vastustajien hyljätessä aina 1950-luvulta asti periytyneen sosiaalisen rakennelman vapauksineen.
Ajoitus oli taas kaikki. Eurooppa painoi ratkaisuissa vähemmän. Rahamarkkinat olivat ottaneet huomioon tämän rekyyliin jo etukäteen. Sillä Hollannissa juopa oli Ranskaakin selvempi. Pääministeri Jan Peter Balkenende on niin harvinaisen epäsuosittu poliitikko, että häntä kannattelee vain joka kymmenes alankomaalainen.
Euroopan unionin on todettu jo vuosia kärsivän luottamuspulasta. Sitä on rakennettu liian kauan liian kaukana kansasta, poliittisen eliitin tahtiin ja talouden tarpeisiin. Tästä on pitkään puuhatussa perustuslaissa todistuskin, alkaahan koko esitys valtionpäämiesten litanialla, tarkkaan ottaen sanoilla "hänen majesteettinsa Belgian kuningas". Vasta jossakin kolmannella sivulla perustuslain luvataan ilmentävän "Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä".
Euro oli aikoinaan vielä aika konkreettinen teema äänestää puolesta tai vastaan. Mutta siunaukselliseksi osoittautunut rahaliitto tuskin olisi sekään aikoinaan saanut kansan suosiota, jos Eurooppa olisi ensin kokenut jo viisi vuotta kestäneen taloudellisen heikkouskohtauksen kuten nyt on käynyt. Koska rakenneuudistuksia ei ole ensinkään saatu käyntiin tai vain puolivillaisesti, Euroopan ohi on mennyt jo yksi kokonainen korkeasuhdannekausi. Suomi, Irlanti ja Espanja ovat onneksi pystyneet irtoamaan muista omaan luokkaansa.
Itälaajentuminen on tarpeellista ja hyödyllistä koko EU:lle. Se vain on valitettavasti hoidettu ilman mitään kansalaiskeskusteluja. Selittelyjä ei pidetä vieläkään tarpeellisina, koska maahanmuutto ei oikeassa elämässä ole osoittautunut uhkaksi. Pelot ja mielikuvat ovat pienissä mielissä kuitenkin olemassa. Ne taas poikivat juuri talouden surkeasta tilasta Keski-Euroopassa. Sen takia mantereen kuuluisin asukas on nyt "puolalainen putkimies", joka uhkaa viedä muilta toimeentulon. Jossakin mielten taustalla kummittelee myös jo turkkilainen invaasio.
Mutta miten tästä eteenpäin? Järki sanoo, ettei pitäisi hätäisesti hosua yhtään mitään. Esimerkiksi ulkoministeri voitaisiin EU:lle kyllä nimetä ilman perustuslakiakin. Mutta se merkitsisi kansan silmissä ohitusta, joka syvästi loukkaisi ei-äänestäjiä. Toisaalta olisi EU-neuvostolla jo pian oma mahdollisuutensa osoittaa eurooppalaiselle takatalvelle rajat. Ihme tapahtuisi, jos tulevan budjettikauden rahoitus paketoitaisiin kesäkuun huippukokouksessa. Luxemburgin ehdotuksen sekä Suomen runsaan prosentin bkt-osuuden välissä lienee vielä hieman tilaa ratkaisulle.
Joka maalla on heti myös oiva mahdollisuus tiukentaa otettaan ja laatia kunnon kasvuohjelma syksyksi Lissabonin strategiaa varten. Potentiaalia talousihmeisiinkin Euroopalla on edelleen. Ja neljänneksi odotellaan joka tapauksessa sen verran, että nähdään, saadaanko vielä toiset kymmenen maata perustuslain taakse. Sen jälkeen jälkeen siipirikko voi yhä harkita pieniä kompromisseja.