Helsinki
Seuraavaan hallitukseen on vasemmistoliiton puheenjohtajan, II valtiovarainministerin Suvi-Anne Siimeksen mielestä nimitettävä niin sanottu koordinoiva ministeri köyhyyden vähentämiseen ja syrjäytymiseen ehkäisemiseen.
"Se on malliesimerkki asiasta, joka edellyttää monen ministeriön välistä yhteistyötä. Siihen liittyvät muun muassa työllisyyskysymykset, sosiaaliturva, verotus, palvelurakenteet ja aluepolitiikkaa", Siimes korostaa.
Nykyinen hallitus on tehnyt Siimeksen mielestä paljon yksittäisiä asioita köyhyyden vähentämisen eteen. "Mutta se ei ole ohjelmallisena linjauksena koskaan edennyt, vaan se on kaatunut hallinnonalojen raja-aitoihin ja poliittisiin kiistoihin. Talouspolitiikalla on myös tiukan paikan tullen priorisoitu jotain muuta."
Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen on Siimeksen mielestä poikkihallinnollisesti ja poliittisesti sen verran hankala urakka, että siihen on tartuttava uudentyyppisesti ja kokonaisvaltaisesti.
Siimeksen johdolla toiminut ministeriryhmä on pohtinut, miten hallinnon rajoja voitaisiin madaltaa ja valtioneuvoston työskentelyä tehostaa. Ryhmä tarjoaa hallinnonalojen yhteistyötä edellyttäviin suurimpiin asiakysymyksiin koordinoivia ministereitä, joiden apuna toimisi ministerityöryhmä ja ohjelmajohtaja. Esitys ei tarkoita ministerien määrän lisäämistä.
Pääministeri ei ehdi koordinoida kaikkea
Siimes muistuttaa, että pääministerillä on valtioneuvostossa koordinoiva rooli. "Koordinaation hoitaminen pelkästään pääministerin kautta ei ole mahdollista monipuoluehallituksissa. Kaksipuoluejärjestelmissä pääministerin on helppo koordinoida hallituksessaan hallinnonalojen yhteistyötä. Siihen ei sisälly poliittisia jännitteitä, kun kaikki ovat samasta puolueesta."
"Koordinoivilla ministereillä ja ministeriryhmillä pyrimme murentamaan erittäin sektoroitunutta hallintokulttuuriamme, joka hyvin usein vaikeuttaa poliittisen tahdon materialisoitumista. Vakavasti yritimme keskittyä siihen kysymykseen, miten monipuoluejärjestelmässä poliittinen tahto voitaisiin nykyistä paremmin ilmaista.
Hänen mukaansa hallinnon käytäntöjä on muutettava, jos poliittinen tahto halutaan panna toimeen. "Jokainen ministeri vartioi omaa tonttiaan, mikä estää ministeriöiden välisen yhteistyön."
Siimestä häiritsee, että ministerit eivät samaistu ensisijaisesti valtioneuvoston jäseneksi. "Nykyinen jäykkä hallintorakenne ohjaa ministereiden toimintaa. Ministerit ovat nykyisin enemmän oman hallinnonalansa edustajia kuin valtioneuvoston edustajia hallinnossa."
Pieni porukka päättää isoista asioista
Valtioneuvoston kollegiaalisuutta on Siimeksen mielestä vahvistettava. Hän ehdottaa, että hallitukselle luotaisiin yhteisiä foorumeja, joissa ministerit yhdessä ennakkoon keskustelisivat isoista linjauksista.
Hallituksen iltakoulu on liian byrokraattinen ja iso elin. "Ministereille on saatava enemmän yhteistä aikaa keskusteluihin ja ennakkovalmisteluihin. Olennaista on, missä päätökset tehdään ja missä niistä puhutaan ja linjataan."
Siimes näkee nykyisessä järjestelmässä epäterveitä ilmiötä. "Politiikka on hyvin vähän läsnä valtioneuvoston toiminnassa. Valtioneuvostossa kaikki ministerit ovat vastuussa päätöksistä, joita kuitenkin isoissa asioissa tekee usein pieni ryhmä."
Hän muistuttaa, että vastuusta irtaantuu tietenkin jättämällä istunnossa eriävän mielipiteen. "Sitä ei koskaan paljon tapahdu."
Valtiosihteerit
lisäisivät byrokratiaa
Siimes vastustaa poliittisten valtiosihteereiden virkojen perustamista, joita oikeuskansleri Paavo Nikulan toimikunta ehdottaa.
"Suhtaudun etäisen viileästi ylipäätänsä puuhiin, joita Nikulan toimikunnassa on tehty. Ajattelu poliittisista valtiosihteereistä lähtee siitä, että poliittisen ohjauksen oikea samaistumispaikka on ministeriössä. Se lisää myös byrokratiaa ja hämärtää entisestään vastuusuhteita."
"Ministereiden on keskityttävä poliittisiin linjauksiin ja katsottava, mitä pikkunippeliasioita voitaisiin siirtää ministeriöstä muualle. On aika järjetöntä, että ministerinä allekirjoitan sijoitusyhtiöiden toimiluvat. Niissä ei ole mitään poliittista harkintaa, vaan nimi paperiin, kun se täyttää lainsäädännön edellyttämät vaatimukset", Suvi-Anne Siimes kertoo.
Nykyisen avustajajärjestelmän kehittäminen on hänen mielestään parempi vaihtoehto kuin korkean profiilin valtiosihteerivirkojen perustaminen.
EU-asiat virkamiesvaltaista
Poliittisia valtiosihteereitä on ehdotettu hoitamaan muun muassa EU-asioita. Siimeksen mielestä EU-asioiden hoidon ongelmana on tällä hetkellä, että se on äärimmäisen virkamiesvaltaista touhua.
Siimes ihmettelee. että EU-kokouksiin osallistuisi ihminen, jolla ei olisi virkamiehen virkavastuuta eikä myöskään poliitikon poliittista vastuuta eduskunnalle. Hän muistuttaa, että ministerineuvostoja karsitaan parhaillaan.
Siimes toimii ministerinä kolmessa ministeriössä. Hallituksen alusta lähtien hänellä on ollut II valtiovarainministerin salkun lisäksi myös asuntoasiat ympäristöministeriöstä.
Entisen ympäristöministerin Satu Hassin (vihr.) perinnönjaosta Siimekselle lohkaistiin vielä kaavoitusasiat ympäristöministeriöstä ja kehitysyhteistyö ulkoministeriöstä. "Hallinnon kehittämisen kannalta on hyvin terveellistä työskennellä kolmessa ministeriössä", hän naurahtaa.